Dyddi
Veeti tuli minulle 12vkoisena, jolloin se oli ”kasvattajalla” saanut kaiken maailman ihmisten ruokajätteitä, sille ei oltu juurikaan annettu normaalia koiran ruokaa. Aloitin kuitenkin nappulan syötön, ja ensimmäisen kuukauden koira söi ruokansa, hitaasti ja vähän nirsoillen. Kokeilin eri nappulamerkkejä ja joskus joku upposi paremmin kuin toinen.Veeti meni kuitenkin useimmiten ripulille, eikä sen vatsa toiminut ihan normaalisti. Yhdessä välissä se paastosi monta viikkoa, jolloin pidin koiran elossa piimällä ja raejuustolla.
Monen monta kuukautta tappelin eri nappuloiden ja ruokien kanssa, kunnes tutustuin raakaruokintaan.
Raakaa liha kupissa, sai koiran aivan erilailla odottamaan ruoka-aikaa. Se oli innokas, mutta malttoi odottaa vieressä ennenkö sai mennä kupille. Koira ei mennyt enää ripulille, vaan sen uloste oli pientä ja normaalia (ei löysää, eikä liian kovaa). Lihaisat luut olivat silti Veetin lemppareita, ja sen hampaat ovatkin pysynee hohtavan puhtaina. Raaka ruokinnan avulla, opin ruokkimaan koirani muustakin kuin kupista. Saatan sulattaa lihaa kerralla jonkun verran ja täyttää sitten kongit ja potkaluut täyteen lihaa ja pakastaa, jolloin koirallakin on enemmän tekemistä ruuan saamiseksi.
Tietysti ensin ruokinta oli hankalaa kun ei tajunnut kaikkea, mutta nykyisin teen koiralleni ruokaa suuremmalla innostuksella kuin itselleni. Kasvissoseiden tekeminen on hauskaa ja miellekästä, kun saa miettiä mitä kasviksia ja hedelmiä tällä kertaa käyttäisi. Vaikka ruokinta voi alkujaan olla hankalaa, ei kannata jäädä yksin ongelman kanssa, vaan pyytää apua joltain. Itse olen huomannut kuitenkin, kuinka palkitsevaa raakaruokinta on, ja koira pysyy terveenä.
Kommentit