Kaverukset retkeilee

Kirjoittaja mervi 3 vuotta 1 päivä sitten.
Kaverukset retkeilee

 

Nyt se on tehty, nimittäiin se noin kuukauden ajan suunnittelemamme syysretki Lapakiston luonnonsuojelualueelle ... yhdessä Konstan ja kaverusten kanssa. Jos  alkukesästä joku olisi ehdottanut minulle, että lähtisimme Konstan kanssa yli 5 kilometrin lenkille, niin olisin nauranut ja todennut, että "älä unta näe, se ei onnistu". Konsta on kuitenkin ollut viime aikoina huomattavan hyvävointinen ja liikkunut reippaasti, joten päätimme yrittää ... 

Tällä kokoonpanolla oltiin reissussa ja noin 6,5 tuntia vietettiin raittiissa, aurinkoisessa syyssäässä. Kävelimme noin 5,5 kilometriä vaihtelevassa maastossa -Konstan ehdoilla. 

Huomaattehan ONNIn hienon repun. Onni hoiti kiitettävästi eväiden kuljettamisen. KIITOS ONNI-kulta! Vaikka olimmekin reissussa luonnonsuojelualueella, jossa on pieniä järviä ja vettä saatavilla, niin meillä oli koirille myös vesipullot matkassa -ja onneksi oli, sillä esimerkiksi suoalueella pidettiin juomatauko. Aurinko paistoi kuitenkin aika lämpöisesti, vaikka eletäänkin jo syyskuun loppupuolta.

Maastoa oli monenmoista, välillä tassut kastuivat, välillä oli pitkospuuta, toisinaan hurjan paljon neulasia sekä puista varisseita koivun lehtiä, kantoja, kaatuneita puita ylitettävänä ja toisinaan taas "kivikkoa". Konsta on tottunut pitkospuihin, mutta tällä kertaa kävi niin, että pikkasen matkaa piti auttaa kantamalla, kun tassut luiskahtelivat kolosiin. Joissakin kohtaa Konsta taas teki sen, mitä on tehnyt koko pienen ikänsä luontopoluilla eli käveli pitkospuiden vieressä ja silloinhan tietysti tassut kastuivat. Koska kyseessä luonnonsuojelualue, niin tietysti oli myös kaatuneita puita ja niiden kohdalla tuli pieniä ongelmia, mutta niistäkin selvittiin "mamman avustuksella".

Kaverukset suon reunalla.

Kaunis maisema laavulla.

Laavulla oli tarkoitus nauttia luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta, syödä eväitä nuotiota ihaillen, mutta ... toisin kävi. Kun olimme juuri ja juuri saaneet nuotioon jonkinlaisen tulen, niin paikalle saapui ryhmä "meteli" ja kalkatus oli melkoinen. Onneksi koirat ehtivät sentään sen verran levätä, että koko joukko saatiin kunnialla takaisin... Tässä vaiheessa matkaa jäljellä vielä vajaa pari kilometriä.

Kyllähän se lepääminen oli lähinnä sitä vahtimista, että mammoilla on kaikki hyvin, oma lauma koossa.

Konsta sai vanhan herran oikeudella levätä laavulta löytyneen makuualustan päällä, kun kaverit vahtivat laavun seinustalla. 

Tässä vaiheessa reissua on lähemmäs 5 km takana ja ryhmä on vielä näin hyvävointinen. Onnin reputkin ovat keventyneet kummasti.

"Jee, reissu alkaa olla tehty ja kaikilla mieli hyvä ... Kivaa on ollut ja nyt kotiin nukkumaan". 

Kyllä se uni maistuikin koirille, sillä Konsta  (11,5v) nukkui reilut 13 tuntia ja Onni (8v) pisti reilulla tunnilla paremmaksi :) Ilo joukon nuorimmaisena oli käynyt jo aikaisin lauantai-aamuna lenkillä. 

Retkeily vanhan koiran kanssakin siis onnistuu, kunhan muistaa, että kuljetaan koiran ehdoilla. Tärkeää on tietysti muistaa pitää riittävästi taukoja ja ottaa eväät sekä juomat myös nelijalkaisille. Meidän reitti oli sieltä helpohkosta päästä, mutta enää en lähtisi Konstan kanssa esimerkiksi pienelle karhunkierrokselle Kuusamoon -se olisi jo liian raskas lenkki, mutta senkin Konsta on kiertänyt nuorempana poikana. Konstahan on "erämies", esimerkiksi 5 kk:n ikä saavutettiin aikoinaan Riisitunturilla retkeillessä. 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille.