Konsta muistelee kesää

Kirjoittaja mervi 2 vuotta 10 kuukautta sitten.
Konsta muistelee kesää

 

 

Mielestäni kesä tuli takaisin, ainakin on niin lämmintä, vaikka nyt syyskuuta eletäänkin. Koska tuo sihteeri käski muistelemaan mennyttä kesää, niin eihän tässä nyt muu auta kuin taas muistella sitä ... Mielestäni kesääni tai siis pikemminkin alkukesään ei kuitenkaan mahtunut muuta kuin betoniviidakkoa ja kirkkopuisto punkkeineen (yksi ilta niitä oli kolme kappaletta silmieni ympärillä). Ne nyt tulivat mieleen ensimmäisenä. Mutta .... mietitäänpäs nyt kuitenkin, miten sitä vietin ... 

Onneksi se kesäkuu tuli ja meni ... Se oli raskasta aikaa. Jouduin olemaan "evakossa" sen pahuksen kotiamme kohdanneen vesivahingon vuoksi. Arvatkaapas vaan, millaista aikaa se oli minulle, vanhalle herralle, joka on tottunut tapaamaan päivittäin koirakavereitaan ja erityisesti tyttöystävä-Iloa?

Voitteko kuvitella, tämä valokuvan masentuneen näköinen koira ... se olen todellakin minä, yleensä iloinen, BARFFAAVA VANHA HERRA KONSTA? Söin erittäin huonosti koko kesäkuun ajan, minulle ei ruoka maistunut, sillä olin todella-todella masentunut -minulla oli ikävä omaa kotia ja kavereita, tuttuja lenkkeilyreittejä, naapureita, ääniä ... kaikkea tuttua. Juhannusviikolla pääsin viikoksi kaverini Lakun luo hoitoon, kun mamma lähti hoitamaan ystävänsä lapsia ja kun nuo ihmiset katsoivat parhaaksi, että minun on parempi olla näissä "tutuissa ympyröissä". Se oli kiva viikko ja minua hemmoteltiin ja sain olla lähempänä omaa kotia ... mutta ikävää oli, että sielläkin jouduin elämään "muuton keskellä", sillä Lakukin muutti. Tuo mun sihteeri sanookin, että "ihmiset, jotka sanovat, ettei muutto mukamas vaikuta vanhaan koiraan, niin ... ne eivät tiedä mistään mitään"! Muutto ja iäkäs koira ei tosiaankaan ole sopiva yhtälö -ei ainakaan tämmöinen reilu kuukausi eri paikassa ja kun elämä vihdoin asettuu jollain tavalla uomiinsa, niin sitten muutetaan takaisin omaan kotiin. Vanhalle koiralle -ainakin minulle- muutokset ovat saaneet aikaan "oireita", joita ei ole aiemmin esiintynyt. Meillä mamma käy kuumana, kun olen alkanut yksin jäädessäni "ULVOMAAN" eli tässä on käynyt niin, että minua on nyt nuhdeltu joitakin kertoja, kun olen lauleskellut täällä omassa kodissa aarioita maman tullessa kotiin. Lisäksi minun on vaikea jäädä yksin kotiin ... Siksipä olen mamman kurssi-illat hoidossa naapurissa koirakavereilla.

Tämän kuvan kaverithan te jo tunnettekin eli Ystäväni Ilo ja Onni, minun naapurit. Kesäkuussa, kun tuli oikein ikäviä hetkiä, niin heidän mamma keksi meille mm. tämän kivan Hollolan retken, josta tämä kuva otettu. Emmekös olekin kivannäköinen kolmikko? Meiltä lenkkeily onnistuu porukallakin, tapaamme vähintään iltaisin, kun käydään yhdessä iltapissalla ... Kesällä tuo Onni muuten kävi "nalletestissä" ja ai että se haisi hurjalle, kun tuli takas autoon (oli kuulemma hieronut itseään karhun kakkaan .... huh-huh). Ei siellä kentällä suinkaan elävää nallea ollut, vaan jonkinlainen konekarhu! Minäkin pääsin sille reissulle mukaan, mutta jostain syystä nuo mammat eivät päästäneet minua ulos seuraamaan Onnin suoritusta.

Tässä kuvassa mä juoksentelen maalla Onnin perässä. Mun mamma nauraa, että oltais "paita ja peppu".

Kesäkuun lopussa ilahduin kovasti, kun mamma kertoi, että me lähtisimme omaan kotiin käymään ja saisin viettää siellä monta tuntia. Minäkin pääsin auttamaan naapurin tätiä, joka maalasi meidän telkkariseinän mamman siivotessa paikkoja. Minusta oli toooooosi kivaa autella maalaustöissä ... Seurauksella, että vain muutama karva jouduttiin nyppäsemään kyljestä irti (ihme, ettei enempää).

Niin kovasti maalaaminen kiinnosti, etten olisi halunnut lähteä kotoa, vaikka minulle sanottiinkin, että pääsisin kotiin parin päivän päästä ... 

Ai niin ... minähän sain tuon meidän evakkoreissun aikana uuden pedinkin. Mamma sai tarpeeksi siitä, että joutui kuuntelemaan, kun potkiskelin ja naarmuttelin muovista petiäni yöaikaan ja se häiritsi hänen uniaan. Lisäksi siitä nouseminen näytti -kuulemma- vaivalloiselta hommalta -no olihan se tosiaan sitäkin- ja tässä uudessa pedissä on tilaa maata vaikka selällään. On tää muuten kiva, kokoa 70cmX100cm eli mulla tosiaan on tilaa pyöriä, miten haluan.

Toki kesään kuului myös auringonottoakin!

Ai sitä riemun päivää, kun pääsin tapaamaan rannalle omia kavereitani. Mamma totesikin, että heinäkuun ensimmäisen viikon aikana minusta tuli aivan eri koira, masentuneesta koirasta tuli jälleen iloinen oma itsensä. Tässä kuvassa on ystäväni Luka, jonka tapana on putsata mun korvat meidän tavatessamme (ei tee sitä kuulemma muille koirille). Me muuten huijattiin Lukaa ja saatiin se kastautumaan tällä konstilla, kun se unohti kaiken muun korvia putsatessa ... -hihii, oli kivaa, kun se kastui!

Ilon kanssa mentiin yhtenä aamuna aamulenkille satamaan katsomaan, kun yksi laiva lähti liikenteeseen. Hui, miten jännää meillä olikaan ja jännäksi se muuttuikin, kun sen laivan torvi törähti ... HUIIII!

Kuulin, kun mammat yksi päivä juttelivat, että me ei oltais Ilon ja Onnin kanssa muuta tehtykään heinäkuussa kuin oltu järvessä ... Oikeesti se ei oo ihan totta! 

Tämä kuva löytyi albumista ja sillä mä voin todistaa, että mä kävin ainaskin kuuntelemassa Scorpionsia, kun niillä oli keikka Lahdessa. Siellä Pikkuveskulla oli muuten muutama muukin musasta tykkäävä koira ... Siellä kohtasin mm. Mantan, joka on muuten aikas kiva tyttökoira!

Mummun kullanmurukin ilahdutti minua heinäkuun lopulla. Voi että! Se olikin sitten viikkojen viikko, jollaiseen ei vanha koira ole tottunut ... -voi sitä noin kolme vuotiaan pojannaskalin elämää, menoa ja meteliä! Täytyy sanoa, että kyllä mä en kestäis sellaista meininkiä päivittäin, mutta silleen sillointällöin se sopii ... Se hyvä puoli niissä lapsenlapsissa kuulemma on, ettei ne oo paikalla alituiseen! Kyllä mua sitten nukutti sen viikon jälkeen ja nautin ihan oikeesti siitä hiljaisuudesta, johon olen tottunut. Tässä kuvassa olen maalla, kävin tapaamassa Aksua, joka on mua puoli vuotta vanhempi lapinkoira.

Elokuussa kävin katsomassa mm. Historic-ralliautoja. Mua ei autojen pörinät hetkauta. Minusta olisi ollut kiva nähdä, miten tuo mun tyttöfrendi niihin reagoi, mutta sillä oli juuri tuolloin muuta menoa. Sit mä kävin katsoo myös vanhoja volkkareita yks ilta ja siellä oli myös ihan kivaa. Elokuussa ulkoiltiin paljon ja mä nautin siitä, kun ilmat viilenivät. Parina päivänä vein Ilon satamaan, siellä oli tivoli -täytyyhän sitä tyttöystävän joskus päästä myös viihteelle.

Tässä oli vain osa kesäni tapahtumista, sellaisia kohokohtia elämästäni. Kuten huomaatte, niin koiria voi viedä ihan minne vaan, vaikka oonkin kuullut, kun jotkut sanovat, "ettei sinne voi mennä, kun mulla on se koira ..."

Mukavaa loppuviikkoa lukijat! Muistakaa pitää nelijalkaisista ystävistänne huolta!

Tapaamisiin ensiviikolla ... 

-Konsta-