Konstaileva Konsta ja iloinen Ilo

Kirjoittaja mervi 3 vuotta 2 viikkoa sitten.
Konstaileva Konsta ja iloinen Ilo

 

 

Tässä hän on: elämäni ilo, iloinen Ystäväni, TYTTÖYSTÄVÄNI siis.

Ensitapaamisemme oli "rakkautta ensi silmäyksellä" ja siitä on aikaa jo parisen vuotta. Ilo tuli hyppien ja pomppien luokseni, sellaiseen airedalen terrieri tyyliin. Ihastuin Ilon iloiseen luonteeseen, ulkonäköön -olemmehan samiksia värien suhteen- ja koko ihanaan olemukseen. Mielestäni Ilosta ei vaan voi olla tykkäämättä. 

Ilo asuu naapuritalossa, olemme siis saman pihan koiria ja tottuneet käymään yhdessä lenkeillä. Voitte vain arvailla, millaista tuskaa minulle tuotti, kun  alkukesästä jouduin olemaan erossa Ystävästäni vesivahinkoevakon aikaan -siellä kamalassa keskustan asunnossa ja ulkoilemaan kirkkopuistossa. Onneksi Ilon ja Onnin mamma keksi pitkin kesää kaikenlaista kivaa puuhasteltavaa ja pääsin välillä kaveriporukalla ulkoilemaan. Voi sitä riemunpäivää, kun palasimme takaisin kotiin ja pääsen taas ulkoilemaan Ilon kanssa "silloin kun halua ... eli aika usein". 

Kuluneesta kesästähän mamman pitikin kirjoittaa tällä kertaa, mutta kun se eilen illalla kuvasi minua ja Iloa tuolla kalliolla, niin ykskakshan se keksikin, että kirjoittaa meidän "lovestorysta ja karvoista" ... -mitähän se sitten tarkoittikaan sillä? Hmmm ... Ensi kerralla kuulemma muistellaan mennyttä kesää.

Uskotteko, että pari viikkoa sitten tää poika oli naku? Ainoastaan pään aluetta ei ajeltu koneella, jottei katu-uskottavuus menisi :) Mun turkki onkin  nypitty aina tähän asti, kunnes nyt mamma päätti, että se touhu loppuu ja turkki ajellaan jatkossa. Mamma perusteli, että "olen jo niin vanha koira, ettei hän halua kiusata minua nyppimisen kanssa, kun en ole viime aikoina siitä oikein välittänyt".  Arvatkaa, kuka tykkää tästä ajatuksesta? JESSS ... loppuu se tuntikausien paikallaan pysyminen (ja jos oikein totta puhutaan, niin mä oon inhonnut sitä touhua erityisesti viime vuosina).

Saas nähdä, miten paljon sitä karvaa on ensi viikolla? Nyt näytän taas siistiltä ja aika nuorekkaaltakin, eikös ... 

Ilon turkki on upea. Meidän mammat ovat molemmat sitä mieltä, että salaisuus upean ja tuuhean turkin nopeaaan kasvuun alkaa kirjaimella "B".  Yleensähän koiria nypitään pari kertaa vuodessa "kaikki pois"-tyyliin, mutta Ilopas käykin peräti 4 kertaa vuodessa trimmissä. Niistä kaksi on ns. täystrimmejä (kaikki karvat alas) ja kaksi siistimistrimmejä. Niin, Ilohan myös barffaa! 

Voinhan mä nyt kertoa sen: me kuiskutellaan Ilon kanssa lenkeillä MUSH B.A.R.F. Vaisto® -tuotteista, miten herkullisia ne ovatkaan. Kuuntelin myös hyvin tarkasti, kun mammat eilen juttelivat: Ilolta lähtee karvat muutaman viikon päästä. Minusta Ilo on kuiteskin kauneimmillaan tuollaisena "nallekarhutyttönä", pitkässä karvassa.  No, nyt ei tämän enempää karvoista ... Nyt joitakin kuvia metsäretkeltä ja kuvat kertokoon, miten kivaa meillä oli ja niistähän myös voitte ihailla iloista Iloani :)

Metsäretkellä halusin leikkiä välillä piilosta ja aika hienostihan piilouduin sinne maastoon.

Uskokaa vaan, mua kiukutti, kun en päässyt tuonne kaatuneen puunrungon päälle!

Mammat huutelivat perääni, kun minä kuljin nenä kiinni maassa ja "käyttäydyin jollain tapaa erikoisesti"... mukamas. Eihän siinä nyt mitään erikoista ole, kyllähän minäkin nyt pupujen sun muiden hajut tunnistan, vaikken olekaan mikään metsästyskoira! Yleensä mä kävelen metsässä vapaana rinnalla, mutta joskus nuorempana oon muutaman kerran yllättänyt ja lähtenyt omille teille hetkeksi aikaa, mutta huomatkaa .... sitä en oo kyllä tehnyt mamman kanssa  ulkoillessa kuin yhden ainoan kerran ja se kerta riitti mulle! Se kerta YKSINKERTAISESTI RIITTI! Siitä puhuttiin ihan liian monta päivää, siitä muistutettiin alituiseen ... Minä todellakin muistan, mitä siitä seurasi ja se rangaistus tosiaan riitti: SE PITI MUA HIHNASSA VIIKKO TOLKULLA! Tuolloin metsä oli täynnä kivoja hajuja ja minun piti kävellä vain rinnalla ... voi sitä tuskien kevättä!

Näistä hetkistä mä tykkään, kun san kaiken mamman huomion ja pääsen kuvattavaksi. Onhan viiksikarvat hyvin?

Kaverikuvia otettiin tarpeeksi monta, kun tuo iloinen Ilo taas ryhtyi riehumaan.

Mun mamma sanoo, että tykkää tästä kuvasta.

Naapurintäti ... ho-hoi... Oon täällä ylhäällä!

Nyt Ilo vuorostaan huhuilee, että mun pitäis tulla kivelle kuvaan.

Tarpeeksi monta kertaa, kun harjoiteltiin ... niin pääsimme yhteisymmärrykseen kaikkien kuvausasioiden suhteen ja tässä on yksi parhaimmista otoksista. On se hyvä, että mun mamma aloittaa illalla taas valokuvauskurssin ja me pääsemme kavereiden kanssa harjoituskuviin ... 

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja nyt on taas lenkki tehty. Kohteliaana koirana minä olen katsonut, että minun pitää saattaa Ilo aina kotiovelle asti eli sanovat minun käyvän "saatilla"! Kovasti olisin halunnut mennä Ilon kanssa leikkimään, mutta mammojen päitä ei nyt käännetty, vaan minulle luvattiin: pääsen tiistai-iltana hoitoon, kun mamma lähtee kurssille.

Iloista viikkoa kaikille toivottelee Konsta

 

PS: Konstan sihteeri täällä vielä huhuilee, että Konstan ruokahalu on ollut erinomainen ja  MUSH B.A.R.F. Basic® Kanan selkä ja siivet jauhettuna -tuotteesta on tullut Konstan suosikki. Lautanen pestään moneen kertaan ruokailun päätteeksi !