Konstan ja Ilon treenipäivä

Kirjoittaja mervi 2 vuotta 7 kuukautta sitten.
Konstan ja Ilon treenipäivä

 

Tänään olikin sitten taas hieman harmaampi päivä, eilisen aurinkoisen ja erittäin lämpöisen päivän jälkeen. Nythän eletään vasta helmikuun puoliväliä, mutta eilenkin oli jo seitsemän plussa-astetta.

Meillä ei oltu edes ehditty ajatella iltapäivälenkkiä, kun puhelin soi. Tänään olisi kuulemma vuorossa ”korkeanpaikantreenit”. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin herättää vanhaherra Konsta päiväuniltaan ja pukea pojalle uusi sininen villapaita päälle ja itselle –mukamas- kevyesti vaatetta ylle (olihan siellä nytkin plussa-asteita) ja kamera mukaan. Ennen lähtöä piti vielä laittaa kameraan videoasetuksetkin kohdilleen, koska olihan meidän treenipäivästä saatava myös videota.

Ilo oli joukon johtajana, pojat kulkivat hitaasti perässä. Onhan tuo mäki kalliolle aikas jyrkkä kiivetä ja kaiken lisäksi osittain aivan jäässä.

Ilo ei hermostunut poikien hidastelusta, vaan käytti kaiken ajan hyödyksi … 

No joo, eipä nämä ole Ilon aikaansaannoksia, vaan joku muu oli karsinut puita …

”Käymme yhdessä aina, käymme aina rinnakkain, vaikka esteitä on, joskus … ” ja tulihan meidän eteen se estekin, mutta yhdessä siitä selvittiin.

Sitten oli vuorossa pulkkatreenit.

Ilo harjoittelee kovasti vetämistä ja koska meillä ei ole niitä pikkulapsia, joiden kanssa harjoitella, niin silloinhan sopii tietysti laittaa kyytiin vanhaherra Konsta, koska "Kaveriahan ei jätetä". Meillähän on edelleen se "suuri suunnitelma", jos vain tulisi kunnon pakkaset ja tuo järven jää jäätyisi kunnolla, eikä tulisi aikaista kevättä ... 

Täytyy kyllä vielä mainita, että viikko sitten Ilo pääsi vetämään kahta kivaa naapuritalon tyttöä ja sehän sujui oikein mallikkaasti ja tytötkin tuntuivat tykkäävän.

Arvaatte varmaan, kuinka siinä käy, kun keikkuu tarpeeksi paljon pulkassa? Tietysti Konsta "keikautti" itsensä yli laidan … 

Eihän siinä sitten auttanut muu kuin kääntää koiruuden nassu kohti mamia, laatikon pohjalle jokunen nami ja matkaan … -ja sitten se touhu lähtikin rullaamaan ja Konsta oli erittäin tyytyväisen näköinen.  Onnihan sanoi tuossa vaiheessa oman mielipiteensä, kun oli sitä mieltä, että Konsta sai enemmän nameja kuin hän! Tosiasiahan on, että Onni taisi saada niitä jonkin verran enemmän, mutta ei kerrota sitä Onnin mamille…

Lunta, jäätä, hiekoitussepeliä, asfalttia, vettä ….

”Eipä kiinnosta” kertoi Konstan ilme, kun koira tottui olemaan kyydissä.

 Ilokin taisi unohtaa välillä olevansa töissä, kun alkoi haistelemaan kesken vedon. Olikohan pupujussi juossut tien ylitse? Muutamia tanssiaskeliakin tuli otettua tuon haistelun lisäksi.

Täytyy muistaa, että  matkassa oli kolme erikokoista ja-ikäistä TERRIERIÄ (airedalen-, border- ja kettuterrierit). Lisäksi kaksi naista, joista toinen ohjasi vetoharjoituksiin totuttelevaa Iloa ja vahti samalla Konstaa ... ja sitten se toinen eli minä -tämän jutun kirjoittaja sekä valokuvaaja- löntystelin perässä Onnin kanssa, joka puolestaan taas veti/riuhtoi aina suuntaan tai toiseen, jos minulta ote pikkasenkin heltisi. Lisäksi siinä sitten poukkoilin kameran kanssa ... ja yritin epätoivoisesti saada videota aikaan. Onneksi sentään kuvat onnistuivat aika hyvin! 

Konsta otti rennosti ja Ilo nautti selvästikin työtehtävästään.

Jotta Konsta ei pääsisi lenkistä liian helpolla, niin pitihän hänen toki välillä kävellä, jotta Ilokin saisi levätä.

Kerrankin pääsimme Onnin ja kameran kanssa tuon kolmikon edelle ihmettelemään”mikä kestää”.

Kun nyt katselee kuvia, niin niistä voi päätellä Konstan tosiaan tykänneen touhusta. Sitä nyt vaan toivookin, ettei Konsta vain toivo päivittäin tällaisia lenkkejä.

Kotiin tultiin leikkipuiston ohitse ja mitäpä löysimmekään sieltä. Siellähän oli aivan ihana pikkutyttö, joka oli heti valmis Ilon kyytiin. Me jäimme Onnin ja Konstan kanssa odottelemaan .

Ilon ja Konstan treenit herättivät jonkin verran hilpeyttä. Iitu-koirakin selvästi ihmetteli, mitä ihmettä ne koirakaverit oikein touhuaa. Välillä piti tietysti palkita kaverukset … 

Lopuksi vielä kunnon puristus ja järven jäälle rämpimään …

Vettähän siellä oli, mutta tuo meidän treenaava kolmikkomme selvitti koko suunnitellut rantaviivaosuuden reitin hyvin mallikkaasti, vaikka me Onnin kanssa käännyimmekin rantabulevardille hyvin nopeasti.

Viimeinkin omalla pihalla ja namien paikka. Kotona ollaan, kaikki selvisivät naarmuitta ja kaikki hyvin, vaikka vauhtia ja vaarallisen näköisiäkin tilanteita matkaan mahtui.

Näin iloinen ja reipas Ilo oli 1,5 tunnin reissun jälkeen. Kotona koiraneitiä odotti palautusjuoma.

Näin väsynyt oli puolestaan Konsta-herra. Iltapäivä oli ollut varmasti jännittävä kokemus ja jo sekin väsytti tätä pientä, vanhaa herraa ... -Tosin pulkka on tuttu juttu, koska onhan Konsta joskus päässyt oikeaan pieneen pulkkamäkeen lasten kanssa ja mummunkullanmurun sylissäkin sai kokeilla silloin tammikuun alkupuolella näitä Ilon vetojuttuja ekan kerran. 

Kuinkas väsynyt Konsta olisi mahtanut olla, jos olisi joutunut kävelemään koko matkan? Ja paljonko meiltä olisi mahtanut kulua aikaa siihen? Niitä nyt on turha miettiä. Uskon kuitenkin, että kyllä Konsta olisi jaksanut kävellä tämän päiväisen reissun, mutta hidasta se olisi ollut paikoin jään ja loskan vuoksi.

Kotiin tultuamme Konsta söi hyvällä ruokahalulla MUSH B.A.R.F. Vaisto® Nauta-sika-kana-ateria STARTER FORMULAa sekä tuoretta pinaattia –josta on tullut Konstan herkku nro 1. Sen jälkeen hän oli mennyt maate eteisen lattialle ja nukkui siellä niin sikeästi, että sain herätellä jonkin aikaa … -käänsi vain kylkeään ja antoi ymmärtää, ettei saunan alalauteet kiinnostaneet. Olisihan se alalauteella istuskelu voinut tehdä hyvää lenkin jälkeen. 

Koko "treenipoppoomme" toivottelee kaikille mukavaa viikonloppua sekä 

OIKEIN IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ <3