Masentavaa ....

Kirjoittaja mervi 2 vuotta 8 kuukautta sitten.
Masentavaa ....

 

Heippa ... 

Kovin on ollut pitkä tuo meidän mamman viikko -eikös se viimeksi taas luvannut kirjoittaa "viikon päästä"? ANTEEKSI, mä olisin kyllä sanellut tekstit tähän postaukseen vaikka jo viime viikolla, mutta kun se ei oo avannut edes joka päivä tietokonettakaan tai sitten se on sulkenut ihan kohta avattuaan. Pitäiskö mun hankkia uusi kirjoitustaitoinen sihteeri, joka kirjoittaa mun puolesta kerran viikossa ja tekee mitä lupaa, kun ei tuo tee muuta kuin valittaa selkäänsä. Eihän se edes tee kunnon lenkkejä mun kaa, kun sen selkä menee kullemma jumiin kaiken aikaa. -No joo, minähän kyllä omakohtaisesti tiedän, mitä se selkäkipu oikeesti on, joten kyllä minulta vähän ymmärrystä riittää "mamma-kullalle" ja niitä säälipisteitä. Ollaan me sentään joka päivä kyllä lenkkeilty ja herkullisia MUSH-aterioitakin olen saanut nautiskella tuttuun tapaan kaksi kertaa päivässä, ettei mun asiat ihan hirveän huonosti ole, mutta kun mua masentaa jo pelkästään tämä syksyn harmaus. Ehdin jo olla niin kovasti iloinen, kun luulin jo sen talven alkavan, kun sitä valkoista sateli -siis sitä,  jota te ihmiset lumeksi kutsutte. Se oli muutaman päivän ilo vain ja nyt on maa taas mustana. 

Tänään mamma jaksoi tulla mun kaa lattialle makoilemaan ja uskokaa vaan, että mä olin ihmeissäni, kun tämä ihme tapahtui. Sehän jopa kaivoi kameransakin esille tuolta kaapista (olenkin ihmetellyt, miksi se on siellä, kun se ennen keikkui meidän matkassa kaiken aikaa). Yhdessä me maattiin lattialla ja minusta otettiin paljon kuvia ... ja huomatkaa, mun kanssa IHAN OIKEESTI leikittiin, mitä ei oo tapahtunut moneen-moneen päivään. Mama on vaan heittänyt tai potkinut mulle palloja monta päivää, mutta eihän semmonen nyt leikkimistä ole -EIHÄN? 

Mulle se yritti väittää, että tuo yksijalkainen koirannäköinen tyyny olisi "Mauri Mäyräkoira" ja voiku mua huvitti sen yritys murista (kyllähän mä nyt erotan oikean koiranmurinan ja sen yritys epäonnistui) ... Eikös se mami nyt tajua, että mäyräkoira Mauri on OIKEA musta KOIRANPENTU, mun koirakaveri tuolta naapuritalosta, eikä mikään vihreä tyyny. 

Psssst oikea Mauri ja sun emäntä, jos luette tätä: teidän olis pitänyt nähdä se mamin epäonnistunut näytös esittää Mauri Mäyräkoiraa.... hihihihiiiiiii..... :)

Nyt kello on jo niin paljon, että mun on pakko päästä iltapissalle ja siksi pitää lopettaa kirjoittaminen tältä illalta. Mä olen nyt kovasti tyytyväinen, kun mun postaus on jo melkein netissä. Seuraavaksi tuo mami-sihteeri saakin ottaa puhelimen käteensä ja soittaa mun bestiksille Ilolle ja Onnille, että olis iltalenkin aika ja Konsta täällä jo odottelee kavereita ... 

Kirjoitellaan taas ensiviikolla. Turvallista loppuviikkoa, muistakaa käyttää niitä heijastimia tai valoja ulkoillessa iltaisin. Tuolla on niin synkkää ja pimeää, etteivät ne pyöräilijät sekä autoilijat näe meitä nelijalkaisia taapertajia. 

Terkuin Konsta