Olipas viikonloppu!

Kirjoittaja mervi 2 vuotta 8 kuukautta sitten.
Olipas viikonloppu!

Heippa pitkästä aikaa!

Oli niin RIEHAKAS viikonloppu, ettemme ehtineet edes kirjoittamaan blogeja. Meillä oli mummun kullanmuru kylässä "pidennetyn viikonlopun" ajan ja siinä ei oikein kirjoitteluhommat onnistuneet. Ai, että miksikö ei? -No, se on sellainen villinpuoleinen kolmevuotias, joka ehtii joka paikkaan, mutta ... on se kyllä aika kiva poika -tykkää minusta ihan hirveesti. Niin minäkin tykkään mummunkullanmurusta, vaikka se viekin huomiota ja se kaikki aika on poissa minulta.

Nyt on tiistai, kullanmuru lähti eilen kotiin ja minä sain nukkua koko illan rauhassa -mua ei kukaan tullut herättämään kesken unia. Viime yön nukuin tosi hyvin ja nyt makoilen sohvalla maman vieressä "kylki kylkeä vasten ja nautin hiljaisuudesta". 

Nyt luulette varmaan nuo kuvat nähtyänne, etten mä oo pysynyt viikonlopun aikana olleskaan pystyssä, kun joka nuttu on lumessa. Ei suinkaan, nuo kuvat nyt ovat maalta ja siellä oli aikas epätasaista maastoa ja aina silloin tällöin kellahdin kumoon -nuo idiootit (ihmiset siis), kun eivät ottaneet multa hihnaa pois, vaan se kulki mun perässäni, minne sitten meninkin.

Oli siellä maalla sitten kivaa! Etenkin sen jälkeen, kun se hihna älyttiin ottaa pois!

TUOKSUJA, tuoksuja, paljon tuoksuja ... ja paljon ihmeteltävää.

Kylmähän siellä tuli ja yritin päästä sisälle, mutta ei ne päästäneet. Sitten kun viimein pääsin piipahtamaan tuolla mökissä sisällä, niin jouduin toteamaan, ettei siellä ollut edes lämmintä. Onneksi mulla oli se musta fleecehaalari mukana ja sain sen päälleni -sitten oli kuulkas lämmin olo (kerrospukeutuminen kannattaa)!

Lisää uusia hajuja ... Kukahan siellä oli oikein liikkunut ennen minua?

Oli siellä mukana mun kaveritkin -tietenkin, kun se oli niiden möksä! Ne vaan joutuivat olemaan häkissä, kun minä poika tallustelin pihalla vapaana. Käytinkin hyödyksi tuon "vapauden" ja kiertelin pitkin pihaa. Kun ihmiset olivat grillanneet, niin sitten alkoi tapahtumaan ... tai no tapahtuihan siellä koko ajan, kun pikkuriiviö oli nimittäin myös mukana! Reissullahan oli ihan oikeesti TARKOITUS ... ei suinkaan pelkästään makkaranpaistoa riiviön kanssa.

Ilo tykkää hirveesti olla "vetokoirana" ja nyt oli tarkoitus kokeilla ensimmäistä kertaa, miten onnistuu vetää "eläviä otuksia".  Se on vetänyt aiemmin kaikanlaisia pölkkyjä, kärrejä, renkaita yms., kun ei oo ollut sopivan ikäistä ja kokoista lasta kaveriksi. Me päästiinkin sitten riiviön kanssa yhdessä pulkan kyytiin. Mä en oikein tykännyt olla siellä kyydissä ... Ehkä se homma olis ollut mukavampaa yksin -riiviö meinaan huusi ja kirkui ja se sattui mun korviin. Annoin siis pikkuriiviön nauttia, kun siitä se oli NIIN MUKAVAA. Minä päätin lähteä peltotielle kävelemään niiden perässä ja ihan kivaa hommaahan se sekin oli ... -sain nimittäin LAATUAIKAA maman kanssa, kun se kulki mun rinnalla.

Minä pääsen kokeilemaan pulkkailua sitten joskus järven jäälle. Nuo ihmiset, kun ovat suunnitelleet semmosta reissua, joka minulta ei välttämättä onnistu ja siksi Ilo saattaisi pelastaa minut pulasta ja pääsisin mukaan reissulle ... -nimittäin, jos suostun matkustamaan osan matkasta pulkassa. Minulla, kun tuo ikä ja spondyloosi haittaavat vähän ulkoilua ja harrastuksia ... Sitä mama jaksaa toitottaa, että "on se ihanaa, kun tuo koira kävelee jälleen omilla jaloilla ... ". -Tottahan se oli, etten vuosi sitten näihin aikoihin sitä tehnyt, vaan mua piti aina vähän väliä kantaa.

Järven jää on jäätynyt sen verran paksuksi, että nyt me olemme aloittaneet jo siellä ulkoilut viime viikolla. Siellä saan kävellä vapaana -no tuo talutin kyllä seuraa koko ajan perässä. Kullanmuru tykkää taluttaa minua, joten se vapaana juoksenteluhan ei nyt ihan aina onnistunut viikonloppuna. On se kyllä aika kiva kaveri, kun huolehtii minusta ... 

Järven jäällä me aina tavataan kavereiden kanssa ja arvatkaapas, onko meillä kivaa?

Pakkasta-leutoa-pakkasta- lumisadetta-nollakeli ... Jokaikisellä lenkillä tuntuu olevan aina kivoja, uusia hajuja ... Välillä minua ei meinaa saada liikkeelle, kun pitää tutkia jokaikinen tolppa ja puska.

Kun tulimme järven jäältä ja muilta lenkeiltä kotiin, niin pikkuriiviö piti kyllä huolen minusta. Kun tärisin ja mulla näytti olevan kylmä, niin arvatkaapas vaan millaisen määrän peittoja sain päälleni? Ei mulla ainakaan kylmä ollut sen jälkeen ... Ei etenkään sen jälkeen, kun olin vähän aikaa ollut kolmen fleecepeiton alla :D

Aamulla minun ruokailustani pidettiin huolta. "Konstaa, miltäs se maistuisi aamupuuro?" ja sehän tarkoitti sitä, että minun piti mennä syömäään MUSHia, jonka mama oli laittanut mulle lautaselle. Uskokaa tai älkää, mutta ruokahalu kasvaa ulkoillessa! Minä tiedän sen. 

Se viikonlopussa oli kivaa, ettei mun tarvinut itse kaivaa leluja, kun ne kaikki tuotiin mun viereen ... jopa petiin asti! Pallotkin oli niin hyvässä järjestyksessä, että mun piti vain valita, millä haluan leikkiä. 

Nyt kello on sen verran paljon, että haluan lähteä ulos "aamulenkille". Me lähdetään katsomaan, onko yön aikana satanut paljon uutta lunta. Jänskättää, miten paljon siellä on taas uusia hajuja ... 

Mukavaa viikkoa!

Terkuin Konsta