Onneksi joulu on kerran vuodessa vain ...

Kirjoittaja mervi 2 vuotta 8 kuukautta sitten.
Onneksi joulu on kerran vuodessa vain ...

 

Nyt se jouluhössötys on viimeinkin ohitse ja saan nauttia hiljaisuudesta! Enää ei ole joulustressiä paketeista, vaikka tuolla eteisessä vielä onkin yksi pakettikassi -yhdelle kivalle tyttökoiralle. Olen jo niin monta kertaa käynnyt sitä haistelemassa, etten enää jaksa siitä kiinnostua. Kyllähän se joulunalusaika oli rasittavaa, kun mama pakkasi kivalle tuoksuvia paketteja, pehmeitä paketteja, kovia paketteja ja vieläpä kivasti vinkuvia pakettejakin ... enkä minä saanut koskea niihin, eikä ne kuulemma olleet minulle. 

Aatonaattoaamuna heräsin johonkin aivan ihanaan tuoksuun. Ajatelkaa, mä jouduin siis heräämään jo klo 8, kun yleensä nukun lähemmäs puolta päivää (kyllä mama tietää, miten koirat saa hereille). ARVASIN HETI, mitä mama oli tekemässä ... JIPPIII ... sehän paistoi mulle "Mustin pipareita", niitähän meillä oli vuosi sittenkin jouluna ja ne olivat sitten HERKULLISIA. Tällä kertaa se ei ollut tehnyt niitä kyllä ihan samalla ohjeella kuin viime jouluna, mutta nyt olivatkin parempia. Näitä pipareita ei tarjotakaan ihmisille, ne ovat vain mulle ja mun kavereille.

Aatonaatto oli rasittava päivä. Pikaisia ulkoiluja, vieraita, jouluruokia, ruokaostoksia, yms ... ja mamalla ei ollut mulle juurikaan aikaa leikkimiseen. Illalla se oli niin väsynyt, että nukahti kesken kinkun paiston ja kun se oli kypsä, niin tottahan minunkin piti sitä saada maistaa ... -olin katsokaas päättänyt, että minulle myös, vaikka mikä olis!!! Mama kyllä sanoi, ettei se olisi terveellistä, mutta heltyi sen verran, että sain pikkuruisen palan ... ja ... siinä olikin sitten mun kinkut tänä jouluna. Mulle tuli hiiiiiirrrrvee jano ja seuraus oli se, että heräsin klo 1.30 ja mulla oli aivan kamala olla. Minä tärisin, hoipertelin ja olin -kuulemma- muutenkin omituinen ja lopulta mama vei minut ulos. Eihän se nyt osannut arvata, että mulla olis niin kamala pisuhätä -ja niin kova se olikin, että tuli ihan meidän ulko-oven viereen ja sit päivällä pyydettiin naapurin tädiltä anteeksi, kun hänen keittiön ikkunan alle oli ilmestynyt sellainen iso jäätikkö yön aikana -onneksi aattoiltana satoi lunta siihen päälle.

Meidän toiveemme tosiaan toteutui ja saimme aattona lumipeitteen maahan. Myös toinen toiveeni toteutui, kun sain jouluksi ulkoilukavereita ... No, olihan se mamakin aina silloin tällöin meidän mukana.

IHANAA ... rapsutuksia, sohvalla makoilua ... 

... lisää rapsutuksia, lellimistä ja hellimistä. Kyllä mä poika nautin!

Ihmeellisiä joululahjoja, kuten tämä "muniva kala". Sen sisään piilotetaan palloja, mutta en mä vaan tajua, miten se oikein toimii ... Minähän en katsokaas ole koskaan osannut vetää lelujen sisuksia ulos!

Huomaattekos: mulla on sukat ja lelut sävysävyyn. Sukat on hyvä juttu, ilman niitä en olisi pysynyt pystyssä.

Palloja, palloja, lisää palloja.

Paljon lahjoja, mä olen ilmeisesti ollut -sittenkin- kiltti koira. Kiitos naapurin tädille tuosta ihanasta tassupeitosta ... Sen päällä nukuttaa niin kovasti!

Joulun kohokohta oli kyllä se, kun mun RAKAS tuli käymään. Huomaattekos ILOn katseen? Ilo vähän ihmetteli, kun meillä oli hirveä hälinä ja sotku ... Oli katsokaas "mummun kullanmuru" tullut myös joulukylään ja meillä oli leluja -siis lasten leluja sekä koiranleluja- ympäriinsä.

Herkut kuuluvat jouluun -myös koirilla on lupa herkutella silleen sopivasti. Minä nyt en kovin paljon ylimääräistä herkkua saanut sen jälkeen, kun menin aattoiltana syömään yhden supersuuren luun ihan huomaamatta. No, ei se mitään, sillä minähän olen barffaajakoira ja mulle tarjottiin jouluna MUSH B.A.R.F. Vaisto® Nauta-sika-kana-ateriaa -täytyy myöntää, että kyllä se oli huomattavasti maittavampaa kuin se suolainen kinkku!

Jouluna myös ulkoiltiin Onnin kanssa. Yksin ulkoilu olikin kurjaa, joten oli kiva törmätä kavereihin. Meillä on ollut ihan kivat pakkaset joulun aikaan, joten varpaitakin on palellut. Johan nuo höpsöt ihmiset laittoivat mulle tossutkin jalkaan, mutta ... mun "ihmisveli" piti mun puoliani ja sai naiset uskomaan, etten vielä tarvitse niitä ... Kävelen kuulemma huomattavasti paremmin ilman tossuja! Oli miten oli, mutta kyllä mä tosiaan tarviinkin niitä tossuja kovalla pakkasella ... ja kävelenkin ne jalassa, mutta nyt oli sitä luntakin kiitettävästi, kun ei aurakalusto tehnyt töitä jouluna ja siksi vähän kompuroin.

Huomaattekos muuten? Mun toiveeni uudesta manttelista oli kuultu.

Kuten jo totesinkin, niin on ihanaa, että "joulu on kerran vuodessa vain". Nyt on edessä se yksi kamala päivä, jolloin ulkona paukkuu ... Sitä ei kuitenkaan vielä kannata ajatella ja pelätä, sillä edessä on vielä jokunen päivä -toivottavasti- ilman ilotulitteiden paukuttelijoita. Me odotamme, että järvi jäätyisi niin paljon, että tuonne pääsisi kävelemään ja nauttimaan palloilusta ja kavereiden kanssa olosta.

Mukavaa vuoden viimeistä viikkoa KAIKILLE <3

Terkuin Konsta