Piristystä ja näkyvyyttä syksyyn

Kirjoittaja mervi 2 vuotta 11 kuukautta sitten.
Piristystä ja näkyvyyttä syksyyn

 

Syksy ja pimeät säät saapuivat. Missä on Konsta? Ruskea koira maastoutuu hyvin, huomioliiviäkään ei aina tule laitettua päälle -etenkään lyhyille iltalenkeille. Pyöräilijät eivät näe koiraa, tulee vaaratilanteita. Mitä tehdään? Yhtenä päivänä vihreisiin valjaisiin ilmestyy vihreä led-valo, pantaan punainen led-valo, mutta ei se ole kiva juttu olleskaan. Parempiakin ratkaisuja täytyy olla! 

JIHUU-UUU...

sain eilen uudet valjaat ja taluttimen! Mami sanoo, että tuo talutin on ihanan kevyt -sanoi eilen illalla, että "sehän on kevyt kuin pumpuli". Mitähän se nyt taas sekoilee? Ainakin se tykkäs siitä, kun flexikin kuulemma painaa. 

Tuossa uudessa taluttimessa on monta plussaa... Väri on ainakin sellainen, että luulisi sen nyt huomattavan jo kaukaa!

Siihen voi kytkeä kaksikin pientä koiraa, sitä voi käyttää lyhyenä tai pitkänä hihnana (3m), säädettävä pituus metallirenkailla ja pistolukko molemmissa päissä. Parasta näin pimeään syysaikaan on kuitenkin kudottu heijastin koko taluttimen matkalla. Myös valjaista löytyy heijastin.

Yksi meille tärkeä juttu on se, että tuo on tosi kätevä valokuvaavalle: pistolukko vaan kameralaukkuun tms kiinni ja kädet ovat vapaana. Flexin kanssa on aina omat ongelmansa. Huom: Kaikki koirathan eivät tietysti ole yhtä rauhallisia kuin minä, joten tämä vinkki ei ollut sellaisille, joilla on räyhäävät ja rimpuilevat koirat!

Huomasit varmaan, että nämä ovat aivan samanlaiset valjaat kuin ne vihreät, jotka sain jo alkukesästä. Tosi hyvä malli, mä oikeesti tykkään näistä. Nyt on syksy ja tää värikin piristää ... Eivätkä nää tosiaan purista ja kiristä, vaan mun on tosi hyvä kävellä. Ihmettelin, kun mami laittoi nää mulle suoraan paketista päälle -ei se edes säädellyt niitä, yleensä se on suurentanut ympärysmittaa.

Mitäs muuten ootte mieltä siitä asiasta, kun mami täällä on pähkäillyt, että oonko mä vähän pulskassa kunnossa? Se on puhunut jotain sellaista, että se jättäis multa yhden lihapullan pois/pvä. Sanokaa nyt sille joku, ettei sellaista sais tehdä ... Mulla on ihan hyvä olla näin. 

 

Tuolla rannalla oli muuten kylmä! 

Sanoisin, että "vesi oli todella RAIKASTA"! Tassujani en suostunut kastelemaan.

Mulla on teille jotakin iloista kerrottavaa. Mami ja naapurin täti olivat perjantai-iltana tosi iloisia, kun näkivät minun "hyppäävän" kaatuneen puunrungon ylitse. En ole tehnyt sitä ainakaan puoleen vuoteen, vaan minut on pitänyt nostaa "korkeiden" juttujen ylitse. Ne sanoivat, että mä olen mukamas "filmannut" ilmeisesti koko ajan, eivätkö ne nyt muka usko, että minähän olen vanha ja mullahan on se spondyloosikin ... 

Toinen iloinen juttu on, etten ole joutunut ottamaan kipulääkkeitä moneen viikkoon. Mami on edelleen sitä mieltä, että tää barffaus on syy mun nykyiseen hyvään olooni. Jaksan kävellä pidempiä lenkkejä, leikin ja oon kiinnostunut elämästä ympärilläni. En ole suinkaan se flegmaattinen olento, joka olin kuulemma yhdessä vaiheessa. 

Lauantaina meillä oli yksi pieni poika hoidossa. Mä tykkäsin kovasti! Hän jaksoi heitellä mulle palloa, paijasi ja silitteli. Me käytiin myös lenkillä ja hän talutti mua ... Voi, miten se oli ihanaa! Minä tykkään kovasti lapsista ja lapset tykkäävät minusta. Vastaantulijat hymyilivät, kun katsoivat meidän touhuja. Mehän oltiin kyllä aika hieno pari, samiksia, sillä meillä oli samanväriset "vaatteet". 

Lastenhoito on raskasta puuhaa vanhalle koiralle, mutta voin sanoa, että vaikka tuo pienimies luuli minun nukkuvan, niin kokoajan seurasin hänen touhujaan ...

Viikon aikana on tapahtunut paljon kivoja asioita. Mitähän me tehdään loppuviikosta? Sitä mulle ei ole vielä kerrottu. Eilen olin iltahoidossa ja tänäänkin menen hoitoon, kun mami lähtee taas opiskelemaan valokuvausjuttuja ... 

MUISTAKAA KÄYTTÄÄ HEIJASTIMIA -myös koirilla!

Syksyn keltaisin terkuin Konsta