Kirjoitin edellisessä osassa miksi koiran ruokavaliossa on oltava luuta mikäli koira ruokitaan pelkästään raakaruoalla. Tässä osassa keskityn lähinnä siihen, millaisia luita kannattaa antaa, varsinkin jos koira ei ole vielä tottunut saamaan luuta.
Moni on kuullut väitteen, että koiralle ei koskaan saa antaa linnun luita ja tämä väite elää vahvana edelleen. Tästä olen samaa mieltä, jos käsittelemme kypsennettyjä luita (kerron pian miksi näin on), mutta silloin sillä ei mielestäni ole väliä mistä eläimestä luut ovat. Jos sen sijaan tarkoitamme raakoja luita, olen täysin eri mieltä, sillä esimerkiksi kanan luut ovat varsin hyviä aloitusluita pienen kokonsa ja pehmeytensä vuoksi. Oivan vaihtoehdon saa myös jauhetuista luista, mikäli pelkona on, että koira tukehtuu luihin esimerkiksi ahmimisen vuoksi. Esimerkkinä tästä Basic Kana jauhettu.
ovatko luunpalaset vaarallisia KOIRALLE?
Kohtalaisen tavallinen kysymys koskee jauhettujen tuotteiden luunpalasia jotka vaikuttavat teräviltä meidän käteen. Monilla kysyjistä on sellainen käsitys, että nämä luunpalaset voisivat aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa koiralle terävyytensä vuoksi. Luuaines on kuitenkin jauhettu niin pieneksi, ettei se pienimmälläkään koiralla voi jäädä kurkkuun kiinni, eivätkä palaset aiheuta muutenkaan vauriota. Joidenkin mielestä palaset ovat niin teräviä, että ne voisivat viiltää haavoja koiran nieluun tai puhkaista vatsalaukkuun tai suoleen reikiä. Tätä ei pääse tapahtumaan, sillä koiran keho on luotu syömään muun ohessa luuta. Jos koira järsisi itse luusta palasia, ne olisivat yhtä teräviä, mutta suurempia kooltaan.
RAAKOJA LUITA KOIRALLE
Tässä kohtaa pyydän huomioimaan, että kirjoitan aina raaoista luista, ellen muuta mainitse. Jos luut ovat kypsennettyjä, niiden rakenne muuttuu kovemmaksi ja ne pirstoutuvat rikkoutuessaan paljon terävämmiksi palasiksi ja tämän voit halutessasi itse todeta alla kuvatulla tavalla.
Osta kaupasta raaka ja kypsä (vaikka savustettu) naudan putkiluu. Tällainen luu on riittävän kokoinen, jotta sillä voi lyödä naulan lautaan. Kokeile tätä molemmilla luilla. Tulet huomaamaan, että kypsennettyyn luuhun ei tule tästä jälkiä juurikaan, mutta raaka luu on täynnä lommoja/reikiä nauloista. Lyö seuraavaksi molemmat luut rikki. Tarkoitukseen sopii leka, moska tai paremman puutteessa vaikka tavallinen vasara. Ensinnäkin raaka luu hajoaa helpommin ja seurauksena on luun mureneminen palasiin pikemminkin kun pirstoutuminen. Kypsän luun palaset vastaavasti pirstoutuvat helposti siruiksi. Molemmat (muruset sekä sirut) ovat toki teräviä, mutta kypsän luun sirut ovat huomattavasti terävämpiä. Sen lisäksi ne ovat sen muotoisia, että ne helpommin voisivat juuttua nieluun tai suolistoon.
Luu kovenee kypsennettäessä rasvan liuetessa siitä. Siksi se on kovempaa ja hajoaa terävämpiin siruihin. Oman kokemukseni mukaan se myös silloin sulaa heikommin, vaikka osa koirista selviää kypsennetyn luun sulattamisesta.
Kypsän ja raa’an luun välillä on siis eroa monin tavoin. Raaka luu on koiralle paitsi luonnollisemmassa muodossa, myös helpompi syödä.
KOIRA VOI SYÖDÄ LUUT KOKONAISENA TAI JAUHETTUNA
Kuten mainitsin jo aiemmin, kokonaisten luiden syöttäminen on suotavaa, mutta ei pakollista. Ravintoaineiden kannalta on aivan sama onko luu kokonainen vai jauhettu, mutta koirilla on luontainen tarve järsiä ja kokonaiset raa’at luut antavat siihen oivan mahdollisuuden.
Luuainekseen tottumattomalle koiralle kannattaa aloittaa linnuista, eli kanasta tai kalkkunasta, riippumatta siitä, tarjoaako koiralle luut jauhettuna vai kokonaisena. Kokonaisista luista kanan kaulat, siivet ja rangat ovat hyviä aloittamiseen, riippuen toki hieman koiran koosta.
Aloita luiden antaminen koiralle vähitellen
Hyvin tärkeää on myös se, että aloittaa luiden syöttämisen koiralle maltillisesti, vähän kerrallaan, määrää suurentaen. Monessa ohjeessa sanotaan, että raakaruokintaan voi siirtyä kertaheitolla, ja tämä pitää paikkansa, mutta viisainta on aloittaa joko tähän tarkoitukseen kehitetyllä tuotteella tai luuttomilla tuotteilla joiden sekaan aletaan hiljalleen sekoittaa luullista tuotetta asteittain määrää nostaen.
Esimerkki luuhun ja raakaan tottumattoman koiran ruokavalion muutoksesta:
- Koira saa maistiaisia luuttomista tuotteista, esim. keskikokoinen koira saa luuttoman jauhelihapullan päivässä maistiaiseksi.
- Kuivamuonan joukkoon aletaan sekoittamaan luutonta tuotetta, ensin vähäisiä määriä
- Kuivamuonaa aletaan korvaamaan luuttomalla raa’alla tuotteella hiljalleen raakaruoan osuutta nostaen.
- Kun koko ruoka koostuu luuttomasta raakaruoasta, aletaan hiljalleen sekoittamaan joukkoon luuta sisältävää tuotetta, määrää hiljalleen nostaen.
Tällä tavalla toimien voidaan käyttää niin kokonaisia kuin jauhettuja luita ja koiran keholla on aikaa tottua sekä raakaan että luuhun ja luun määrä on helppo hakea kohdalleen. Kirjoitan seuraavassa osassa enemmän siitä, miten paljon luuta koiran tulisi ruoastaan saada.
Jos ei itse halua koostaa ruokavaliota on varsin toimiva vaihtoehto aloittaa raakaruokaan siirtymiseen tarkoitetulla ruoalla ja siirtyä sitten hiljalleen valmiiseen raakaruokaan.
Koiran totuttaminen luiden syöntiin
Suurimmalla osalla siirtyminen raakaruokaan ei aiheuta mitään ongelmia, mutta teki siirtymisen niin tai näin, se ei aivan kaikilla suju täysin ongelmitta ja siksi kannattaa ottaa etukäteen huomioon ne ongelmat, joita voi tulla ja miten niihin tulisi reagoida.
Oivana esimerkkinä tapauksesta, jossa kaikki ei mennyt toiveiden mukaan, toimii yksi omista koiristani. 4-vuotias bulldogginarttu, joka oli syönyt kuivamuonaa koko ikänsä ennen meille tuloaan. Aloitin raakaruokinnan luuttomalla ja aloin hitaasti nostaa luun osuutta ruokavaliossa, mutta heti kun ruokavalio sisälsi muutamaa pullaa enempää luullista raakaruokaa, se sai ummetuksen. Sillon tein niin, että annoin luutonta lihaa tai naudan mahaa johon sekoitin yhden Vaisto-pullan (Vaisto sisältää luuta n. 7-10 %) päivittäin viikon ajan. Seuraavalla viikolla sekoitin joukkoon kaksi pullaa Vaistoa, jälleen viikon verran. Kolmannella viikolla se sai kolme pullaa Vaistoa luuttomien tuotteiden lisäksi ja näin jatkoin kunnes koiran maha alkoi mennä kovahkoksi ja jäin siihen noin kuukaudeksi, kunnes kokeilin lisätä yhden pullan Vaistoa vielä ja siinä vaiheessa uloste pysyi hyvänä. Muutaman viikon päästä kokeilin lisätä vielä yhden pullan Vaistoa, mutta sillon maha meni taas kovalle, joten nyt olemme jatkaneet samalla määrällä.
Kyseinen koira ei todennäköisesti koskaan tule syömään pelkkää Vaistoa, vaikka suurin osa voi mainiosti sillä. Näin voi käydä ja se on aivan ok! Koirat ovat yksilöitä ja toinen kestää enemmän luuta kuin toinen.
Tässä vaiheessa jotkut kysyvät voiko tämä koira hyvin, kun se ei saa tasapainotettua ruokaa ja vastaus on, että se voi mainiosti, enkä näe mitään syytä muuttaa sen ruokavaliota.
Seuraavassa osassa käsittelen tarkemmin luun määrää koiran ruokavaliossa.
Blogin kuvissa seikkailee:
- Goldie (Smedbys Golden Shoe), joka syö peuraa. Goldien omistaa Cia Lorentzon
- Brownie, 6-vuotias sekarotuinen, joka syö lampaanluita. Omistaja Inga Törnqvist
- Irok, 3-vuotias lapinporokoira, jonka omistaa Sanna Renmark
Kommentit