Myönnän olleeni hyvin skeptinen barfaamisen kaltaisen ”vaihtoehtoruokinnan” suhteen, mutta nyt voin rohkeasti paljastaa olevani erittäin tyytyväinen, että kokeilimme sitä. Alkuun murehdin kovasti saako koira nyt varmasti tarpeeksi monipuolista ravintoa. Tänä päivänä olen täysin varma, ettei koiralla ole hätäpäivää ja se saa raakana tarjoillusta ruoasta kaiken tarvitsemansa. Ai miten? No, tässä Maurin barf-tarina:
Kun Mauri oli 9 kuukauden ikään asti syönyt pelkkää nappulaa, rohkenimme kokeilla raakaruokintaa. Toivoimme siitä löytyvän viimeinkin apu silmien rähmimiseen, ihon hilseilyyn, laihuuteen, korvien töhnimiseen ja isoihin ulostekekoihin. Aiemmin kokeilemamme nappulamerkit eivät olleet auttaneet. Ei edes se tosi kallis purkkiruoka, jota eläinlääkäri suositteli.
Ei mennyt kuin muutama päivä barfaamisen aloittamisesta, kun sen ensimmäinen myönteinen vaikutus tupsahti lenkkipolulle (josta sen tietenkin pussitimme). Kakan määrä oli yhtäkkiä vähentynyt alle puoleen ja tuotos oli ensimmäistä kertaa koko koiran elämän aikana kiinteää.
Seuraavaksi silmien rähmiminen ja korvien töhniminen loppui. Koko koira reipastui entisestään ja sai uutta puhtia kepposteluihinsa. Lisäksi se alkoi viimeinkin keräämään lihaa ja ennen kaikkea lihasta luittensa ympärille. Ihon hilseily loppui ja karva alkoi kiiltämään. Toisinsanoen, saimme aiempiin ongelmiimme täydellisen avun vaihtamalla nappulat raakaruokaan.
Jatkossa kaikki koiramme tullaan ruokkimaan vain raakaruoalla. Vaikka alussa barfaaminen tuntui kovin työläältä, niin siihen on tähän mennessä jo tottunut, eikä se todellisuudessa vie edes kovin paljon aikaa. Ja sen pienen vaivan näen ihan mielelläni, koska nyt ainakin tiedän mitä koirani syö. Ja se syö hyvin!
Kommentit