muru-ja-hippu.jpg

Minkä pienenä oppii…

Kun hankin koiran, oli selvää, että se söisi ruokaa, joka on sille luonnollista. Tiedonhaku on helppoa, mutta melkoisen määrän saa erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä, joista osa vaikuttaa melko mutkikkaalta ja työläältä. Koska kyseessä oli ensimmäinen koirani ja vieläpä ihan pentu, tuntui aloittaminen jännittävältä. Hankittiin puntaria ja laskettiin annoskokoja koiran painoa tarkkaillen koko ajan. Yllättäen aika moni barffaa aikuisen koiran kanssa, joten vastaus kyselyihin pennun barffaamisesta oli yleensä tällaisilta epävarmaa. Muru aloitti raakaruokailun viimein reilun neljän kuukauden iässä. Todella huonosti syönyt koira jopa alkoi syömään! Koska kyseessä oli pieni pentu, ei mitään selkeitä ongelmia ollut hoidettavissa raakaruokinnalla, vaan tavoite oli vain alusta saakka tarjota koiralle luontaista ruokaa.

Toisen mittelineidin raakaruokinnan halusin aloittaa heti luovutusiässä, mutta koska siitäkin on vaihtelevaa mielipidettä, tarjosin jonkun viikon aluksi hyvin lihavoittoista nappulaa. Neiti itse kuitenkin valitsi barffauksen eikä vatsan kanssa ole ollut mitään ongelmia. Jopa heti ensimmäisenä päivänä kotona Hippu ryhtyi onnellisena rouskuttamaan siansorkkaa! Pentu kasvaa tasaisesti ja voi silminnähden loistavasti.

Tällä hetkellä mennään täysin näppituntumalla määrien ja vitamiinien suhteen. Erilaisia jauhettuja massoja, lihaisia luita, viihdeluita ja herkuja on hyvin tarjolla ja valikoimissa. Niistä on helppo valita. Kolmen eri eläimen lihan ja luun saaminen ruokavalioon on helppoa! Kokeilemalla on löydetty sopivat suhteet ja koiran olemuksesta näkee oikean ruokamäärän. Kun koiransa tuntee, tietää, saako se riittävästi ruokaa ja riittävän monipuolisesti. Pennut ovat iloisia, henki ei haise, turkki on kiiltävä, hajuton ja tahmaton.
Mikä vielä parasta, koira saa tyydytystä ruokailusta, joka ei ole vain hotkimista, vaan myös puuhaa, saalistusta ja ratkaisunhakua sekä kaikkea, mikä edistää koiran hyvinvointia niin fyysisesti kuin henkisesti.

Kommentit