Hei! Minä olen iloinen ranskistypy Martta. Ennen kuin minä barffasin, kärsin kovin ikävistä ilmavaivoista ja muista ruuansulatusongelmista. Äidin ja isän mielestä minä painoinkin hieman liikaa. Sitten kuulin kuinka mummu ehdotti tätä barffausta. Koitin kovasti miettiä mitä mummu tällä barffauksella tarkoitti, mutta en kyllä yhtään ymmärtänyt.
Sitten maanantaina minä odottelin ensimmäistä ruokaani, kun eteeni ilmestyi jokin lihaisa klöntti, kuulemma jotain ”ihan oikeaa lihaa”. Eihän se kyllä hyvältä näyttänyt, mutta tuoksu oli aivan mahtava! Epäilin kuitenkin että onkohan tämä sittenkään minulle? Ehkä äidillä on käynyt jokin kömmähdys ja tämä onkin sen ruoka? Katsoin äitiä kysyvästi ja äiti sanoi että se olisi minun ruokani, ja kuulemma jokin uusi alku parempaan ja iloiseen elämään. Lähestyin aina niin ihanaa ruokakuppiani varovasti ja lipaisin ”klönttiä”. Sehän on taivaallista! Lihaisaa ja maukasta! Söin koko kupin tyhjäksi, nuolin jopa reunat puhtaaksi ja juoksin kiittämään äitiä. Hyppäsin sohvalle ja silmäni alkoivat painua kiinni. On ruokalevon aika!
Tässä minä nyt sitten istuskelen taas, 2 kuukautta myöhemmin, saman ruokakupin äärellä, odottaen sitä taivaallista herkkua. Kiitokset vaan mummulle kun vinkkasi tästä äitille. Ruoka on huomattavasti parempaa, eikä mahakaan ole enää sekaisin! Sitäpaitsi minä olen tämän ruuan myötä jaksanut ulkoillakin pidempään, ja sen myötä painokin on laskenut. Suosittelen kyllä kaikille teille tätä ns. barffausta! RÖH!
Kommentit