Hei! Olen Albert, tässä kuussa 4 vuotta täyttävä bichon poika. Vietän aktiivista kotikoiran elämää, koiratanssien ja ystäväni Konradin kanssa touhuillen. Olemme Konradin kanssa harrastaneet barffaamista vasta alle puoli vuotta mutta nyt jo huomaan elämäni muuttuneen.
Jo pennusta alkaen minulla on ollut ongelmia syömisen kanssa. Mikään ruoka ei maistunut ja silmät vuoti kovasti. Maisteltiin monenlaisia kuivamuonia, jopa monia eläinlääkäreiden ruokia, mutta mikään ei oikein sopinut. Emäntä harkitsi raakaruokintaa jo alusta alkaen, mutta jostain syystä ajatteli sen olevan jotenkin vaikeaa ja monimutkaista. Sain välillä broilerin siipiä ja muita luita herkkupaloina, ne oli ihania!
Noin kaksivuotiaana aloin kärsimään vatsavaivoista. Alussa oksentelin ja ripuloin välillä, mutta nopeasti oireet etenivät ja pahoinvointikohtauksia tuli aina vaan tiheämmin. Pian oksennuksessa oli verta, aluksi pikkuisen ja myöhemmin oksentelin jo suuria verilammikoita. Kärsin kovista vatsakivuista, joita stressi ja varsinkin naapurin tyttöjen juoksut pahensivat. Minua tutkittiin, moneen kertaan ja päästä varpaisiin, mutta mitään vikaa tai hoitoa ei keksitty, mahahaavasta kyllä kuulin puhuttavan. Sain lääkkeitä jotka helpottivat oloa pikkuisen.
Keväällä emäntä päätti että nyt kokeillaan barffausta! Syötiin nappulapussi tyhjäksi ja ostettiin pakastin täyteen herkkuja. Eihän se ollutkaan vaikeaa kun ruoka oli siististi pakattu ja vaihtoehtoja oli monipuolisesti! Ihanaa kun joka päivä saa syödä herkkuja! Kasviksista en niin välitä, mutta pikkuhiljaa olen tottunut niidenkin makuun kun niitä on sopivassa suhteessa itse pääasiaan eli lihaan. Ruokahalu on nyt suurempi kuin koskaan ja olenkin saanut hieman kaivattuja terveitä muotoja. Mutta kaikkein hienointa on että vatsavaivat ovat hävinneet! Lääkkeitä en ole tarvinnut barffauksen aloituksen jälkeen ollenkaan. Myös anaalirauhasvaivat, joita aiemmin myöskin oli, ovat hävinneet! Kaverini Konradkin on tyytyväinen kun minun ansiosta saa tälläisiä herkkuja!
Kommentit