Perheeseemme kuuluu kaksi 8-vuotiasta sisäkissaa, veljekset Kassu ja Wallu. Pentu- ja nuoruusajan pojat söivät vielä teollista ruokaa, lähinnä eläinkaupan raksuja ja marketin märkäruokaa, sillointällöin herkuteltiin esimerkisi porsaan sydämellä. Wallulla todettiin vehnäallergia heti alussa, kun muuttojännityksellä selitetty ripuli vain jatkui ja jatkui. Vehnätön ruokavalio kuitenkin tuntui sopivan ja sillä jatkettiin hyvillä mielin.
Noin puolentoistavuoden iässä Wallu alkoi pissailemaan vääriin paikkoihin ja eläinlääkärireissulla todettiin struviittikiteitä virtsassa. Kiteet hävisivät lääkeruualla (raksut ja märkäruoka), ja paluu vanhaan jo mietitytti. Päädyttiin antamaan pojille virtsateiden hyvinvointia ylläpitävien raksujen lisäksi päivittäin myös raakaa lihaa. Kuitenkin, huomattavasti myöhemmin, alkoi Kassu oirehtia mouruamalla laatikolla käydessään ja välillä myös pissimällä muualle kuin laatikkoon. Taas eläinlääkäri totesi virtsakiteitä, jotka hoidettiin pois lääkärin määräämällä ruualla (edelleen raksuja ja märkäruokaa).
Tässä vaiheessa olin jo ottanut asioista melko paljon selvää, ja aloin kallistua teollisesta ruuasta luopumisen kannalle. Ihmettelin kovasti miksi kissoille, jotka ovat luonnostaan aavikkoeläiminä huonoja juomaan, tarjotaan (ja on siis tullut itsekin tarjottua) niin hanakasti kuivaruokaa, jonka lihapitoisuus ei ole lähelläkään kissoille luonnollista tasoa. Eniten uuteen ruokavalioon siirtymisessä mietitytti, miten pojat reagoivat siihen, ettei raksuja enää olekaan jatkuvasti tarjolla, vaan ruokaa (lihaa) saadaan vain ruoka-aikaan. Raakaruokinta kuitenkin päätettiin aloittaa. Eiköhän nuo jossain vaiheessa tottuisi uuteen systeemiin, toivoin hiljaa mielessäni. Vaakakupissa kuitenkin painoi omien hermojen riekaloitumista enemmän kissojen terveys ja mahdollisuus saada luonnollista ravintoa.
Yllätys olikin melkoinen, kun pojat tottuivat uuteen ruokailurytmiinsä melkein hetkessä. Ensimmäisinä päivinä saattoi esiintyä yöriehuntaa, hyllyillä ja pöydillä kiipeilyä ja muuta elämöintiä, mutta nyt myöhemmin kun asiaa ajattelen en yhtään ihmettelisi, vaikka nuo olisivat olleet jonkinasteisia vieroitusoireita teollisesta ruuasta luovuttaessa.
Nyt pojat ovat syöneet raakaa lihaa yli puolet elämästään, eikä virtsakiteistä tai muistakaan ongelmista ole tietoakaan. Pulskia pojat ovat edelleen, mutta heti raakaruokintaan aloittamisen jälkeen molemmilta putosi noin kilon verran painoa pois. Ruokavalioon kuuluu mm. broilerin sydäntä ja kivipiiraa, porsaan sydäntä ja munuaista, sekä erilaisia palalihoja tai suikaleita saatavuuden mukaan. Pojat eivät suostu syömään mitään jauhettua (”valmiiksi pureskeltua”) joten kaikki liha on saatava paloina tai leikattavassa muodossa. Ainoastaan nyt ihan viimeaikoina on huomattu, että jauhettu lohi, jota olemme ostaneet koiranruokaan, kelpaa hyvin. Ilmeisesti herkullinen tuoksu voittaa rakenteen.
Raakaruokintaan siirryttäessä on poikien energiataso noussut, hereilläoloaika lisääntynyt, ja joskus vedetään kunnon iltarallit ja -painit ruokailun päätteeksi. Myös rennosti osataan ottaa ja vähän tietysti hempeilläkin.
Kommentit