En olisi voinut kuvitella elämääni muuta koiraa, kuin paimenkoiran. Niinpä perheeseen asteli reipas vuosi sitten suloinen australianpaimenkoirapoika Huzzla. Huzzla on kaikkea, mitä koiralta toivon: reipas, avoin, miellyttämisenhaluinen ja aina valmiina toimintaan. Häslääjä osaa kuitenkin ottaa rennosti, kun on sen aika.
Rodun ehdottomasti paras puoli on sen monipuolisuus. Huzzla on ensimmäinen koira, joka on muutakin, kuin lenkkiseuralainen ja sohvanlämmittäjä. Ensimmäinen harrastuskoira siis minulle! Rotu on vienyt totaalisesti mennessään: olemme tämän reilun vuoden aikana kokeilleet paimentamista, rally-tokoa, tokoa, agilityä ja jälkeä, ja sen lisäksi lenkkeilleet ja uineet paljon. Harrastusvaihtoehtoja on mielettömän paljon, ja tuntuu, että voimme tehdä Huzzlan kanssa mitä ikinä haluamme! Huzzla on aina avoimin mielin mukana, valmiina kokeilemaan kaikkea. Seuraavaksi olisi tarkoitus kokeilla ainakin koiratanssia, ja vesipelastuksesta olen haaveillut. En olisi ihan heti uskonut, että koiran kanssa harrastaminen voisi viedä näin kovasti mennessään!
Huzzla on minulle maailman paras koira. Huzzla osaa piristää niinä päivinä, kun sitä tarvitsen; se tunkee väkisin syliin, kun tietää, että olen väsynyt ja kaipaan rakkautta. Huzzla rakastaa ehdoitta, kuuntelee murheeni, lipaisee varovasti (välillä myös vähän vähemmän varovasti!) poskeani, kun olen maassa. Huzzla nostaa minut jaloilleni kerta toisensa jälkeen, ja vie minut seikkailemaan elämääni, elämäämme. Se osaa myös käpertyä maailman suloisimmaksi palleroksi jalkoihin, kun on sen aika.
Kommentit