Roosa alkoi syömään raakaruokaa ollessaan 8 vuotias. Syynä luonnonmukaiseen ruokintaan oli se, etten itsekään halunnut syödä pitkälle jalostettuja tuotteita – miksi sitten rakkaan kumppaninikaan täytyisi!
Melko pian sen jälkeen, kun teollinen koiran”ruoka” jätettiin pois, Roosa sai ihan erilaista puhtia elämäänsä. En voinut uskoa, miten raakaruoka antoi Roosalle niin paljon enemmän energiaa ja elämäniloa. Turkkikin alkoi kiiltää. Raakaruokinnan avulla myös selvisi helposti, mille ainesosille Roosa oli herkistynyt.
Roosan viimeiset 4,5 vuotta elämästään se sai herkutella lihaisilla luilla, lihalla, sisäelimillä, kasvissoseilla, kananmunilla, kalalla ja Yrjölän puuroilla. Tein itse Roosalle mm. maksapalloja ja kala-kasvispullia. Ruoan sekä herkkujen valmistumista se oli aina seuraamassa. Tuolloin Roosa sai toimia keittiössä laaduntarkastajana ja makutuomarina. Koskaan ei jäänyt ruoka syömättä ja usein ruokaa odotettiinkin kuola valuen.
En koe barffausta ollenkaan vaikeaksi, sillä rakastan ruoanlaittoa perheelleni. Tein usein kerralla suuren määrän, jonka pakastin sopiviin pieniin rasiohin. Roosa söi pääsääntöisesti isäni hirviporukan pyydystämien hirvien luita, lihoja ja sisäelimiä, mikä teki barffaukssta todella halpaa.
Syksyllä perheeseemme muuttaa uusi karvainen jäsen, jonka kanssa myös aloittelemme luonnonmukaisempaan ruokaan tutustumista. Toivomme näin koirallemme mahdollisimman pitkää ja tervettä elämää. 🙂
Kommentit