img-3655-0.jpg

Hei me barffataan!

kennel Iipanaapan

Olen kohta 3-vuotias pitkäkarvainen estrelanvuoristokoira. Nykyään minulla jopa on rodulle ominainen pitkä kaksikerroksinen turkki. Aina se ei ole ollut itsestäänselvyys. Laumaani kuuluu reilu 2-vuotias Nora joka on kanssani samaa rotua sekä pentuni Aada. Ikää tuolla pennullani on 7kk. Hän on saanut onnekseen nauttia pitkästä tuuheasta turkistaan koko tähän asti eläneen aikansa. Kunpa minäkin olisin saanut. Meidän laumanvartijoiden lisäksi laumastani löytyy sekarotuinen uros sekä kääpiöpinseri narttu Caro. Me kaikki barffaamme. Onneksi emäntämme tajusi tuon asian kun olin saanut tiineysaikani loppuun. Turkkini lähti pentujen myötä kokonaan,niinkuin myös painoni putosi kuin lehmän häntä,niinkuin teillä ihmisillä on tapana sanoa. Nuo kaksijalkaiset meinasivat menettää kanssani hermot kun jatkuvan näläntunteen takia aloin varastamaan pöydältä ruokia sekä tilaisuuden tullen tutkin myös roskakoreja. Kyllä minä ruokaa sain,ja paljon emäntäni sitä minulle antoikin. Mutta kun jaloissa pyöri 5vilkasta estrela-pentua joilla tuntui olevan pohjaton mahalaukku niin nälkä oli itselläkin hirmuinen. Sitten pentujen luovutusikä koitti ja 4pentua lähtivät maailmalle alkoi arki vähitellen palaamaan. Vihdoinkin,vapaus!

Se oli se yksi aikainen aamu kun näin ikkunasta kun emäntäni nousi aamukahvin keittoon. Jostain syystä emme päässeet aamulenkille normaaliin aikaan. Hetken ehdin jo miettimään onkohan jotain vakavaa tapahtunut. Emäntäni tuli kahvinsa jälkeen tarhaamme ja normaaliin tapaan tarttui lapioon ja haravaan ja alkoi siivoomaan isoja jätöksiämme maasta. Välillä lauman kanssa hieman säälimme emäntäämme. Sisälä hänellä on 2 pientä lasta joiden vaippojen kimpussa saa olla päivät pitkät ja vielä lisäksi sitten meidän jätökset. Mutta eihän sille mitään voi.

Odotimme innolla että kohta pääsisimme reippaalle aamukävelylle mutta sitä ei tapahtunut. Emäntä halasi meitä ja hetkeä myöhemmin kuulimme kuinka auto käynnistyi ja näimme vaan takavalot ja sitten nekin hävisivät. Jäimme vaan istumaan portille,odottamaan mitä tulevan pitäisi.

Hetki myöhemmin kuulimme tutun äänen. Se on meidän auto,se on meidän auto ja aloimme iloisesti heiluttamaan häntää ja hyppimään. Ihanaa,perheemme palasi. Auto sammui ja hetken päästä outo haju kantautui nokkaamme. Se tuoksui todella hyvältä. Olimme aivan hiljaa ja nuuskutimme ilmaa samalla miettien mistä tuoksu on peräisin. Hetken päästä näimme ikkunasta kun emäntämme kantoi laatikoita meidän huoneeseemme. Koitimme kaikki vuorollaan kurkkia oven ikkunasta mitä sisällä oikein tapahtui.

Yhtäkkiä näimme kuinka huoneemme lattian oli vallannut valtava määrä lihaa ja luita.. Ette voi uskoakaan kuinka ärsyttävältä tuntui katsoa ikkunan läpi kun lattialla ollut ruoka vähitellen siirtyi pakastimeen. Emme ymmärtäneet lainkaan mistä nyt oli kyse.

Koitti ilta ja emäntämme hääräsi huoneessamme hyvän aikaa ja katseli joitain papereita ja kirjoitti muistiinpanoja vihkoonsa. Sitten hän otti ruokakuppimme ja alkoi täyttämään niitä kuppi kerrallaan. Yhtäkkiä ovi aukesi ja emäntämme tuli omana energisenä itsenään tarhaamme. Tänään hän tuoksui yllättävän hyvälle. nammm.. hieman kuola alkoi jo valumaan.. Ehkä tuoksu ei ollutkaan peräisin emännästä vaan ruokakupistamme. Emme uskaltaneet liikkua lainkaan,nuuskutimme vain.. Voisiko olla… voisiko olla mahdollista.. Monet ajatukset liikkuivat päässämme. Kierrokset alkoivat nousemaan.. emme voineet mitään.. oli hankalaa pysyä aloillaan…häntämme alkoivat heilumaan.. ja sitten koko ruumiimme alkoi heilumaan.. Koitimme pysyä kuitenkin rauhallisena.

Tuosta päivästä lähtien me olemme barffanneet ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä. Olemme voineet lauman kanssa todella hyvin ja turkkimme ovat juuri sellaiset kuin kuuluu ja hampaatkin pysyvät valkoisia eikä hammaskiveä pääse kehittymään! Me tykkäämme ja emäntä tykkää! Minä sain tasaisesti painoa lisää ja vaikka itse sanonkin niin näytän todella hyvältä ja olen valmiina tulevan kesän näyttelyihin! Elän elämäni parasta aikaa ja siitä kuuluu kiitokset emännälle joka tajusi mitä me oikeasti tarvitsemme että voimme hyvin niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.

Jätöksemme ovat asiana aika pieni mutta kuitenkin aika suuri. Se kertoo meistä aika paljon. Barffauksen myötä jätöksemme ovat muuttuneet todella paljon ja juurikin oikeeseen suuntaan ja määrä on vähentynyt todella paljon. Nyt ei enään tarvitse niin sääliä emäntääkään joka illalla otsalampun valossa koittaa siivota tarhaamme.

Suosittelen ehdottomasti barffauksen aloittamista jokaiselle,eron kyllä huomaa. Laumamme on ilolla ja innolla mukana tässä asiassa ja suosittelemme kaikille lajitovereillemme! Iloisin hännänheilutuksin haukahduksen kera toivotamme kaikille mukavia hetkiä barffauksen parissa!

Kommentit