Sain jackrusselinterrierini Upin hänen ollessaan muutaman kuukauden ikäinen. Ensitapaamisemme voisi sanoa olleen rakkautta ensisilmäyksellä. Minulla on ollut koiria aikaisemminkin, mutta Upi on ensimmäinen jackrusselinterrierini. En tiennyt tästä rodusta Upin saadessani paljoakaan, joten en tiennyt myöskään millaisen koiran olin saanut. Pienestä koostaan huolimatta jackrusselinterrieri ei ole mikään sylikoira, vaan hyvin vilkas ja riippumaton. Upi vaatii paljon tekemistä ja hänen kanssaan täytyy tykätä liikkumisesta.
Alussa Upin kanssa oli paljon haasteita. Energiaa riitti loppumattomasti ja hän olisi voinut leikkiä vaikka koko päivän. Upi tylsistyi nopeasti ellei saanut leikkiä ja liikkua tarpeeksi. Hän oli myös melko itsepäinen ja halusi tehdä asiat omalla tavallaan. Upin luontainen uteliaisuus ja energisyys, jotka ovat ominaisia jackrusselinterrierille, takasivat sen, ettei hänen kanssaan ollut koskaan tylsää. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin totuin uuteen ystävääni ja opin arvostamaan hänen eloisaa elämäntapaansa.
En ole koskaan katunut Upin hankkimista, koska hänestä on tullut paras ystäväni. Upi on aina hyvällä tuulella ja tervehtii minua hymyillen ja häntää heiluttaen, aina valmiina hauskuuttamaan ja leikkimään. Jackrusselinterrierit ovat uskollisimpia ja leikkisimpiä koiria joita on ja he rakastavat oppia uusia asioita. Upi on täydellinen kumppani, halusinpa sitten leikkiä, lenkkeillä tai käpertyä sohvan nurkkaan. Kun kuulen Upin äänen sen pinkoessa minua kohti, tulen aina hyvälle tuulelle.
Kommentit