Kun Reno tuli kotiin ensimmäisen kerran, otti hän mun korkokengän ensimmäisenä pieneen suuhunsa ja sitä kantaen tutustui uuteen kotiinsa. Yhtään ei ikävöinyt yhtätoista sisarustaan eikä emoaan. Oli siis kotonaan jo alusta-alkaen. Muutaman kännykän, parin kaukosäätimen, puolentusinan kenkäparin ja tusinan silmälasien jälkeen opimme mekin nostamaan kaiken meille tärkeän sen ulottumattomiin. Nyt rakas ”hauvavauvamme” on 13v ja 6kk vanha ja edelleenkin iloinen, vaikka vajaa kaksi vuotta sitten todettiin sydämen vajaatoiminta. Metkut on kyllä jo loppuneet aikaa sitten ja vauhti on hidastunut. Mutta suurempaa rakkautta on vaikea löytää.
Kommentit