Meillä on barffattu jo reilut kymmenen vuotta. Olen aina ollut kiinnostunut luonnonmukaisista ja kokonaisvaltaisista hoitomuodoista eläinten hoidossa, ja mielestäni ruokinta kuuluu näihin suurena osana, ellei jopa tärkeimpänä. Siksi siirryimmekin barffaamaan koiriemme kanssa melko pian sen jälkeen kun tutustuin tähän ruokintatapaan.
Runo ja veljensä Neemeli ovat laumamme nuorimmaisia, omia kasvatteja. Barffauksen ne aloittivat noin kolmiviikkoisina, heti kun niille alkoi kiinteä ruoka maistua. Ja kyllähän se maistui! Pentuja oli pentueessa kahdeksan, joten emä oli välillä helisemässä niiden kanssa, ja lisäruokinta oli kovasti tarpeen. Emäkin oli jo ruokittu barffilla koko kanto- ja imetysajan, joten se oli suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta vaikutti silti tyytyväiseltä kun pääsi ruokinta-aikoina rauhaan lapsiltaan.
Tätä nykyä sisarukset ovat melkein kaksivuotiaita, ja edelleen niille maistuvat luut ja liha-kasvismössöt. Herkkua ovat possun selkärangat, kumpikin kakara vetelee innolla oman palansa. Runo haluaa olla sisaruksista se sivistyneempi ja syödä luunsa sisällä oman maton päällä, kun taas Neemeli äijämäiseen tapaan pistelee oman osansa poskeen ulkona pihanurmella.
Kommentit