raimo-ja-esko.jpg

A-luokan lihansyöjät

Sekarotuiset koiraurhoni Raimo ja Esko ovat molemmat löytyneet Espanjan kaduilta vaeltelemasta. Kotiin tullessaan Raimo oli vakavasti alipainoinen, ja Esko-ruippana oli ajeltu puliksi (ei siis se koirarotu ;D) punkki-invaasion iskettyä alkujaan pitkäturkkiseen koirannaperoon kadulla. Katujen tallaamisesta huolimatta molemmat koirani osoittivat välittömästi, etteivät ole silti valmiita syömään mitä tahansa pipanaa, vaan tuoretta lihaa sen olla pitää.

Olin itsekin sitä mieltä, että koiran on terveellisintä syödä mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa, sillä edellinen koirani oli moniallergisena päässyt oireistaan siirryttyämme kotiruokaan, joka sisälsi runsaasti lihaa. Barffaamista en kuitenkaan ollut aiemmin kokeillut, mutta se ei kuulostanut hankalalta (eikä sitä olekaan!), joten ystävieni suosituksesta rohkaistuin kokeilemaan raa’an lihan ottamista koirani ruokavalioon. Nirso Raimo otti uuden ruokavalion avosylin vastaan, ja myöhemmin kotiutunut pikkuveli Esko pääsikin suoraan mukaan Raimon maun mukaan laadittuun ruokavalioon.

Lihapainotteisella ruokavaliolla Raimo sai nopeasti takaisin kadotetut kilonsa (tai kadotetun kilonsa pienen koiran ollessa kyseessä :D) ja Esko on saanut takaisin pitkän turkkinsa toivoakseni entistäkin kiiltävämpänä. Aitojen luiden syöminen tekee hyvää myös hampaille. Siinä onkin emännälle vielä pureskeltavaa asian tiimoilta, sillä luiden osuus on poikien ruokavaliossa vielä todella pieni. Kokeilun kautta kuitenkin vähitellen huomaa, mikä määrä luita, lihaa ja kasviksia on juuri omille koirille se oikea määrä. Eskolta jos kysytään, vastaus olisi ”enempi on parempi” ja ”kasvikset voi jättää väliin, sillä tosimies ei pupunruokaa syö”. Senpä tähden aikanaan ruippanan pikkuveitikan annoskokoja syynätään nyt entistä tarkemmin, ettei atleetista vain tule kotlettia.

Henkisiä arvoja maallisten sijaan korostava Raimo puolestaan ei ole niin turhantarkka ruoistaan ja toisaalta puputtaa kuuliaisesti vihanneksensakin, joten onpa käynyt niinkin, että perso Esko ja ”marsu” Raimo ovat tehneet vaihtareita. Marsu syö pikkuveikan kasvikset ja perso syö isoveikan luut, tai siis söisi, jos ei tiukkapipoinen emäntä kävisi muistuttamassa persoa siitä, että marsun ruokiin ei kosketa, marsu kun ei jaksa nähdä vaivaa moisesta muistutella. Onneksi pikkuveli kunnioittaa vanhempaa ja vähemmän nälkäistä veljeään siinä määrin, että nälkä harvoin kasvaa kunnioitusta suuremmaksi. Niin hyvää kuin barf-ruoka onkin!

Kommentit