Edellisen pikkukoiramme lähdettyä vehreämmille niityille, emme edes miettineet uuden koiran hankkimista Karun ”tilalle”.
Tuttaviemme kenneliin oli kuitenkin syntynyt pikkukoirapentue, jonka rotumääritelmää tutkittuamme päätimme kokeilla luovuttaisivatko he meille yhden urospennun. Etsimme siis sopivan pientä koiraa joka toimisi kuitenkin metsästyksessä.
Sellaisen olemme saaneet, ja PALJON muutakin. Kuisma siis on koulutettu vesiriistan noutoon. Tämä pieni valkoinen soturi rakastaa sorsastusta yli kaiken ja väsymättömästi vahtii taivasta kun olemme metsällä sekä ihmettelee suurin kysymysmerkein emmekö näe taivaalla liihottelevia ISOJA lintuja, kun emme niitä ammu.. Tietysti ne ovat joutsenia, mutta Kuisman mielestä nekin voisi vallan hyvin ampua ja Hän suurena uroksena ne noutaisi veneeseen.
Linnustuksen lisäksi Kuisma harrastaa pelastuskoiralajeja. Tai on kouluttanut minut kouluttamaan muita. Yhdessä emme varmaankaan ole kokeisiin menossa, mutta monen monta asiaa koirien kouluttamisesta tämä valkoinen arjalainen on minulle opettanut. Ja ihan helppoahan se on korjata terrieriltä virheet pois 😉 Kun tuota miellyttämisenhalua ei juurikaan ole, riista kiinnostaa enemmän kuin ihmiset ja muutenkin on omapäinen kaveri.
Kotona tämä viisas kaveri osallistuu kaikkeen, täydellä sydämmellään.
Kesäisin vesiletkun käyttäminen aiheuttaa huutokonsertin ja jos olet liian hidas: verenvuotamista. Koska oikeaan suuntaanhan sinä et sitä vettä kuitenkaan ruiskuta vaan Hänen tarvitsee auttaa..
Siivoamisessa luotetaan sen verran ettei tarvitse koko ajan huutaa mutta vahtia pitää kaiken aikaa. Muutenhan voisi jäädä joku nurkka imuroimatta tai muuta sellaista.
Mutta se Kuismasta tekee äärettömän rakastettavan, että aina kun mahdollista, se kiipeää syliin nukkumaan. Oli se kotisohvalla tai mökillä lepotuolissa, syliin pitää päästä ennen seuraavaa johtotehtävää.
Meidän kolmesta koirasta se on myöskin viisain. Ainut jolla hermot kestää ratkaista älytehtäviä taidolla, ei voimalla. Siitä on videokin mukana.
Aina se jaksaa yllättää näilä taidoillaan, oma rakas Kuismamme.
Kommentit