Mimi tuli minulle viime huhtikuussa, olin vähän aikaa sitten eronnut ja muutenkin elämäni meni aika kovaa ala mäkeä. Olin asunut yksin noin reilun vuoden ja jo usemman vuoden halunnut omaa koiraa..
Pääsiäisenä sit päätin, että chihun minä haluan, tein päätöksen koiranäyttelyissä joissa äitini kanssa olin.
Seuraavana sunnuntaina olinkin jo matkalla hakemaan itselleni omaa pikku neitiä. Yllätyin koiran pienuudesta, mutta totuin siihen nopeasti. Mielialani koheni ja tunsin itseni arvokkaaksi, koska minulla oli joku josta piti huolehtia ja kantaa vastuuta. Aikuistuin, paranin lievästä masennuksesta ja yksinäiset päiväni olivat nyt loppu.
Kiitos maailman parhaan koirani Mimin. Tällä hetkellä poden kamalaa ikävää koiraani kohtaan, koska olen itse Espanjassa vaihdossa ja koirani on äitini luona, ja haluaisin niin jotenkin hyvittää hänelle tämän poissaolo aikani, koska parempaa koiraa en itselleni olisi voinut ikipäivänä kuvittelut.
Rakastan koiraani ja tekisin mitä vain sen puolesta!
Kommentit