Mara on elämäni mies. Tuli minulle 10-viikkoisena 7-vuotiaan samanrotuisen mummokoiran seuraksi. Alusta asti tiesin pojan olevan erityinen persoona, oman tiensa kulkija, itsevarma pikkuotus heti karvapallosta asti. Yhteistä säveltä on haettu, ja se löytyikin, vaikkemme aina puhallakaan samaan hiileen. Luonteeltaan Mara on hankalahko, vaatii ihmiseltä erittäin hyvää auktoriteettiä, muuten jallittaa ihan armotta 🙂 Kuitenkin äärimmäisen lapsirakas, hellyydenkipeä, mukavuudenhaluinen, sekä pitää yleisesti kaikista, vaikkei ulkona ihmisiä juuri noteeraakkaan. Koirakaverinsa valitsee itsetietoisena tarkkaan, eikä olekaan mikään jokapaikanhöylä siinä suhteessa.
Koulutettavuudeltaan aina ollut haastava tapaus, omaa erittäin vähän miellyttämisenhalua rotuisekseen. Perusjutut on opittu, muuta ei sitten enää jaksettukaan 😉
Vahtiviettinen on myös, eikä ole koskaan tarvinnut jännittää Maran kanssa ulkoillessa. Eikä edes mökillä pimeinä talvi-iltoina.
Terveys ei ole koskaan ollut paras mahdollinen. Vatsaongelmat alkoivat 8-kuisena, jolloin kasvu tyrehtyi lähestulkoon kokonaan. Nappulamerkkiä on vaihdettu lennosta parin-kolmen kuukauden välein, kaikki tuli joko suoraan läpi, tai aiheutti pahoja iho-oireita. Lopulta minulla oli isohko aikuinen saksanpaimen, joka painoi reilusti alle sen, mitä kuuluisi. Vuoden 2011 lopulla päätin siirtyä täysin gluteenittomaan, ja täysin raakaan ravintoon. Mitta tuli täyteen, enkä jaksanut katsoa koiran kärsimyksiä enää. Viimeinen tikki oli erittäin paha tulehdus tassussa, hirveä kutina ympäriinsä, lähes karvaton naama, sekä selkeästi huonovointinen koira. Eräänä kauniina päivänä kuppiin tippuikin vain kanaa. Raakaa kanaa. Oli pojalla ihmettelemistä.. Oli ikänsä syönyt sillointällöin raakoja ydinluita, joten raaka liha ei ollut ihan täysin vieras ajatus. Ruoka alkoikin maistumaan heti, ja pikkuhiljaa lisäilin erilaisia lihoja ja kasviksia mukaan ruokaan. Nirso tuo on, se on ehdottomasti negatiivinen puoli. Tai vaan niin ÄIJÄ, ettei kasviksia vaan VOI syödä!
Raakaruokintakin on ollut oppimista ja erehdyksiä, edelleen on löytynyt useampi ruoka-aine, jolle on yliherkkä. Lihoista ehdottomia kiellettyjä ovat nauta, lammas, lohi, sekä possu. Mara syö siis siipikarjaa, hevosta, sekä riistaa. Nirsoilu tulee tässäkin kuvioihin, kun poro, joka varmasti olisi hyvä lisä tuohon aika pieneen sallittujen lihojen joukkoon, on todella iso ällötys Maran mielestä. Ei suostu syömään, ei millään. Kunhan silti syö, ja voi hyvin, se on tärkeintä. Ainiin, ja se paino.. No nyt raakaruokaa on syöty vajaa 1,5 vuotta, ja koira (josta en ikinä uskonut tätä sanovani) on ehkä jopa liiankin hyvässä lihassa. Mutta tykkään, että tällä menneisyydellä ruokien ja syömisongelmien kanssa, saa nyt aikuisena vähän nauttiakin 🙂
Kommentit