Hankin pienen pienen Armin pentuna. Silloin minä tietämätön luulin että koiralle vain ostetaan kaupasta pussi raksuja ja se olisi siinä ja sillä mentäisiin. Olinpa minä tietämätön…
Pentuna syötiin penturuokaa, se sopi hyvin, aluksi, kun penturuoka ei pysynytkään sisällä, kokeiltiin toista ja toista… Ei toiminut. Sitten kokeiltiin josko auttaisi vaihtaa ihan aikuisten koiran ruokaan… Kokeiluja oli monia.. Yksi kuivaruoka osuikin kohdalle jonka käyttöä jatkui vuoden verran, kunnes sekään ei enään pysynyt sisällä. Läpi käytiin eläinkaupan ja eläinlääkärin suosittelemia allergia ruokia, turhaan…
Jossain vaiheessa Armi näytti aliravitulta (ja todennäköisesti sitä olikin) sekä huonosti hoidetulta, vaikka tosi asia oli että omistaja kamppaili erilaisten ruokien suhteen ja yritti kaikkensa koiransa parhaaksi.
Kun viimeisen kerran kuivaruoka ei enään sopinut vaan tuli ripulina ulos ja loppujen lopuksi Armi ei enään koskenut kuivaruokaan, marssi tämä tietämätön omistaja eläinkauppaan ja ilmaisi huolensa.. Se suloinen taikasana BARF tuli myyjän suusta niinkin yksinkertaisesti että ”oletko ajatellut barffausta?” juu en ollut, sitten ajattelin 🙂
Nyt taloudessani asuu onnellinen 5 -vuotias saksanpaimenkoira narttu jonka suurinta herkkua ovat lohi ja naudanmaha 🙂 Sopimatonta raakaruokaa ei ole vastaan tullutkaan!
Onnellinen koira ja onnellinen omistaja 🙂
Kommentit