Aloimme barffata vuosi sitten kun sopivaa nappulaa kahdelle koirallemme ei tuntunut löytyvän. Jos jokin sopi toiselle, se sai toisen kutiamaan tai ei maistunut ollenkaan. Lisäksi sisällöltään miellyttävää nappulaa ei tahtonut löytyä ja jos löytyi niin hinta huiteli aivan käsittämättömissä sfääreissä. Olin kuullut aiemmin raakaruokinnasta ja päätin tutustua ruokintamuotoon tarkemmin. Pian hainkin jo ensimmäisen lihasatsin ja sille tielle olemme jääneet.
Cheri oli jo pidemmän aikaa ollut väsyneen oloinen eikä se jaksanut innostua oikein mistään. Salaa mielessäni toivoin, että ruokavaliomuutos saisi ihmeitä aikaan – ja niin se tekikin! Jo kuukaudessa 4-vuotias paimeneni alkoi olla iloisempi ja eloisampi ja parin kuukauden jälkeen tuntui kuin neiti olisi pentu taas. Energiaa ja elämäniloa oli taas vaikka muille jakaa! Ruoka maistui ja vatsaongelmat – ripulointi ja ilmavaivat – olivat poissa. Muutamassa kuukaudessa lihaksistossakin oli nähtävissä selvä muutos. Myös keskittymiskyky treenaamisessa on parantunut huomattavasti, toistoja voidaan tehdä lähes puolet enemmän kuin aiemmin!
Cheri ei ollut leikkivä koira, koirapuistossakin se mielummin järsi keppejä omissa oloissaan kuin leikki lajitovereidensa kanssa. Nykyään tyttöä saa olla maanittelemassa puistosta pois kun lähdön aika koittaa, leikkejä ei malttaisi millään lopettaa! Olen vakaasti sitä mieltä, että barffaus on parantanut sekä minun että Cherin elämänlaatua ja tuonut siihen aivan uutta puhtia ja ennen kaikkea tuonut pentumaisen elämänilon takaisin 5-vuotiaan koirani sydämeen.
Kommentit