Roni on vasta 1,5-vuotias, mutta kutissut enemmän tai vähemmän koko ikänsä, lähinnä enemmän. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta perheen kesken Ronin lempinimeksi onkin vakiintunut ”Syyhy-Petteri”, niin paljon olemme kuunnelleen kapsutusta, kirputusta ja uikutusta päivin ja öin.
Turkki on usein kurjan näköinen ja iho hilseilevä ja värjääntynyt. Rakas, takkuisen näköinen koirani on kaukana koirakirjojen uljaista ja kiiltävistä saksanpaimenkoirista. Vatsan kanssa oli ongelmia heti ensimmäisestä päivästä alkaen kun sen sain, ja oireet vain pahenivat koko ajan vaikka kokeilimme kaikki hienot ja kalliit hypoallergeeniset nappulat. ”Läpipasko sakemanni” oli yleisin diagnoosi, jonka ihmisiltä saimme kun asiaa ihmeteltiin.
Aloitin BARF-ruokavalion juuri ennen kuin isoin buumi tuli ja kyllä jännitti; kuinka paljon pitäisi antaa ja mitä? Mitä jos tulee joku puutostila, milloin se liha-auto tuleekaan seuraavan kerran? Vain muutaman päivän jälkeen päätin kuitenkin, etten palaisi enää takaisin mistään hinnasta! Jo ensimmäisen jauheliha-aterian jälkeen tapahtui ihme ja soitettiin lähipiiri läpi: meidän Roni on tehnyt ensimmäisen tavallisen koirankakan! Alkuvuodesta todettiinkin mm. pahat varasto- ja jauhopunkkiallergiat, joihin raakaravinnolla pysyttely auttaa.
Ruokavaliomme on yhä suppea ruoka-aineallergioiden takia ja hankala pölyallergia kiusaa, mutta tiedän ainakin tarkalleen mitä koirani syö ja voin luottaa siihen että sen ravinto on turvallista, luonnonmukaista ja taatusti maistuvaa!
Kommentit