Mako on pieni, kuusitoistaviikkoinen riiviö, joka sulattaa meidän ja naapurien sydämet uteliaalla luonteellaan ja suloisella olomuodollaan. Se rakastaa ruokaa, leikkimistä ja frettikaveriaan Usvaa, jonka kanssa se painii olohuoneemme lattialla, välillä aina turhankin pelottomasti. Luonteeltaan se on pikkuinen piru. Sillä riittää intoa kaikkeen, se on kekseliäs ja utelias ja koirapuistossa turhankin uhkarohkea. Kotona se vahtii ovea, ja kuvittelee olevansa suurikin vahtikoira. Halusin koiran, jolla on luonnetta, ja sellaisen myös sain!
Olen halunnut koiraa jo pitkään, ja sopivan koiran löytäminen oli meille tosi hankalaa. Monta pentuetta peruuntui ja epäonnistui, ja meinasin olla jo epätoivoinen, kun kaikki suunnitelmat tuntui menevän pieleen. Sitten kuitenkin löysin vapaana olevan pennun Nakkilasta, ja ajoin heti seuraavana päivänä sitä katsomaan. Mako oli silloin viisiviikkoinen, sellainen ison miehen nyrkin kokoinen karvapallero. Rakastuin siihen heti! Kun me sitten haettiin se kahdeksanviikkoisena kotiin, meni se heti epäröimättä koppaan istumaan ja odottamaan, että milloin mennään.
Nykyään me ollaan erottamattomat. Mako istuu vieressä, kun laitan ruokaa, ja tulee jalkojeni juureen nukkumaan kun katson teeveetä. Iltaisin se ryömii meidän sängyn alle nukkumaan. Minä rakastan sitä ja se rakastaa minua. Se on meidän pieni, raivostuttavan ihastuttava perheenjäsen.
Kommentit