Tämä tarina alkaa keväästä 2008, pitkä odotuksemme palkittiin spinoneveljeksillä Moskulla ja Mutkalla.
Parivaljakkoa voisi luonnehtia rodulleen tyypillisiksi rennoiksi, sosiaalisiksi perheenjäseniksi, joista löytyy kaveri lajiin kuin lajiin, tylsää meillä ei ole koskaan.
Spinonesta on moneksi, parhaimmillaan se on toteuttaessaan luontaisia viettejään seisovana metsästyskoirana.
Metsälle mentäessä kavereista löytyy virtavan metsästyskoiran luonne ja hyvänä päivänä metsästä kotiutuukin mahtavien kokemusten lisäksi tyytyväinen koira,
pataan pantavaa ja onnellinen omistaja.
Siinä missä maastossa vauhtia riittää pidemmäksikin aikaa, löytyy koti-oloissa rauhallinen ja lasten kanssa loistavasti toimeentuleva duo.
Koulutus on ollut vähintäänkin mielenkiintoista, kommelluksineen ja kömmähdyksineen sitäkin antoisampaa ja oppijan osassa ovat olleet myös omistajat.
En osaa, enkä haluakaan ajatella elämää ilman
ehdotonta tupla-iloa kotiintullessa,
märkiä nuuskuttavia neniä,
lempeitä, hyväntahtoisia katseita,
iltaisin syliin hakeutuvia ransuja,
sekä niitä mahtavia metsäreissuja ja
harrastuksen mukanaan tuomia uusia tuttavuuksia
ja unohtumattomia kokemuksia.
Vuodet Moskun ja Mutkan kera ovat olleet vähintäänkin seikkailu, josta en antaisi päivääkään pois.
Koira ei ole vain ihmisen paras ystävä, vaan elämäntapa.
Koti ei olisi koti ilman koiria, meidän poikia.
Kommentit