Hei, mä oon Pärre. Mielestäni hieno ja upea tanskandoggipoika. Mulla on ollut aina herkkä masu. Aina oon tykännyt ruuasta, mutta vaikka tuo mun emäntä on raahannut jos minkäkin näköstä nappulasäkkiä tänne, niin aina ollaan törmätty samaan ongelmaan. Masu ei tunnu tykkäävän. Sit ku närästää ja vatsa kurisee ja usein on maha löysällä, ei sitä itsekkään jaksa olla iloinen. Emäntä puhui masupäivistä, eli ku mun vatsa oli kipeä ja löysällä, mua ei naurattanut mikään. No olisiko itselläsi ollut kiva olla?
Sitten emäntä alko puhua jostain jutusta nimeltä barf. Ootin innolla minkä värinen säkki sieltä nyt tulisi ja tykkäisinkö mä siitä! Mutta hei, sieltä alkoi tulla laatikoita ja kaikkea herkkua sellasissa pötköissä. Kuten jo sanoin aina oon tykännyt syödä, mutta tota oisin syönyt vieläkin enemmän! Joka kerta ootan mitä sieltä kupista tällä kertaa löytyy, masu ei oo kiukutellut yhtään ja mä jaksan joka päivä keskittyä touhuamaan. Tykkään rally-tokoilla, hajutunnistella ja uiminenkin on kivaa! Niin ja kavereitten treffailu ja juokseminen. Oikeastaan mikä touhu vaan on mun mieleen. Karvakin kuulema kiiltää entistä enemmän, ja mä oon saanut jopa miehistä massaa vaikka en oo kovin kauan noita herkkuja vielä syönytkään.
Tuossa kuvassa mä esittelen uutta oppimaani tapaa. Kun Kun nainen ottaa ruuan lämpenemään, mä otan asemat ja seuraan katseella tuota mun emäntää. Se tarkoittaa sitä että kohta on taas kupissa jotain tosi hyvää. Mä oon sitä mieltä että tätä ruokaa ei nyt vaihdeta enää, ja emäntäkin tuntuu olevan samaa mieltä. ”Pärre voi nyt hyvin” on lause jonka oon monta kertaa kuullut naisen sanovan, ja sit se rapsii ja hymyilee mulle. Molempien olo on nyt hyvä. Jään siis odottaaan mitä herkkuja seuraavat laatikot pitää sisällään!
Kommentit