Kaksi ensimmäistä elinvuottaan Metku söi nappulaa. Loputtomat parhaan nappulan etsinnät saivat minut epätoivoiseksi, kun mikään ei käynyt. Aina korvatulehduksia, silmätulehduksia, raapimista, iho-oireita, kiilloton turkki.. vaikka mitä rasvahappoja olisin syöttänyt.
Sitten pari vuotta taaksepäin kokeilimme barffausta, ja herkkävatsaisena koirana Metkulla meni maha aivan sekaisin. Ei rauhoittunut kolmeen viikkoon! Luovutin silloin, ja yritin etsiä kaikkialta tietoa ja apua tähän ongelmaan.
Sitten kun aloimme enemmän treenaamaan ja kisaamaan agilityä, kuskasin koiran eläinfyssärille. Hän sanoi et ruokavalio on aivan pielessä, koira ei voi hyvin. Aloitin barffauksen uudelleen, ja nyt vuoden päivät täysbarffannut.
Mielestäni barffaus on oikeastaan hyvin yksinkertaista: annan milloin mitäkin, suunnilleen viikon syklissä tasapuolisesti kaikkea. Kokonaisia luita koirani eivät voi syödä, kun oksentavat kaiken ulos, mutta jauhettuja sitten. Muschin luinen broiskujauheliha ja kalkkunajauheliha sekä vihreä kasvissose ovat pääosassa. Lisänä sitten rasvaa, sisäelimiä, merilevää, probiootteja, välillä jotain vitamiinia, riistaa, milloin mitäkin.
Ja parasta tässä on se, että ruoka maistuu molemmille nirppanokkatytöille niin hyvin, että koskaan ei jää mitään kippoon! Ihot, korvat, silmät ja vatsat voivat hyvin. En vaihtaisi enää nappulaan kuin äärimmäisessä hätätilanteessa!
Kommentit