Manu on Valkoinen paimenkoira, jolle ei oikein koskaan ole nappula maistunut hyvin. Kyse ei ole siitä, ettäkö koiraa lellittäisi ja tarjottaisi hanhenmaksaa, jos normiruoka ei maistu, vaan siitä, ettei niin pienessä määrässä nappulaa, jonka Manu kykeni syömään, voi mitenkään olla riittävästi tarvittavia ravintoaineita kasvuun ja normaaliin elämiseen. Lähdin siis etsimään vaihtoehtoa nappulalle, kun alle vuoden vanha Manu pystyi syömään kolmanneksen nappulaa päiväannoksestaan ja oli ulkoisesti jo liian hoikka ja urokseksi heiveröinen.
Manu oli satunnaisesti saanut raakaa lihaa ja sisäelimiä nappulan seassa, joten lihan sietäminen ei pelottanut lainkaan, mutta kasvisten huoliminen sen sijaan mietitytti.
Kesän ajan etsin erilaisia ohjeellisia määriä lihaisiin luihin, lihan määrään ja kasviksiin sekä tietoa erilaisista rasvoista ja niiden tarpeesta koiralla. Olin tullut siihen tulokseen, että siirtymä Barffaukseen tehdään kerralla yhden paastopäivän jälkeen, jotta vatsalaukku ja olisi jo tyhjempi nappulamassasta. Tämä toteutettiinkin lomani alussa ja kaikki meni yllättävän hyvin. Alkuun ohjeellisten määrien kanssa kokeiluun meni aikaa, sillä jokaisen koiran ruoansulatus on yksilöllinen asia ja oikeat suhteet vaativat joskus kokeiluja löytyäkseen. Jo ennen tasapainon löytymistä huomattiin muutos Manun ruokailutottumuksissa, sillä selkeästi hänellä on nyt ruoka-aikaan nälkä, ruoka maistuu ja ulosteet ovat pieniä ja kiinteitä, ei liian kovia. Jos välillä tulee ns. huonon ruokahalun päivä, on aika pitää yhden päivän paasto pelkällä viilillä, jotta lihaisat luut yms. ehtivät sulaa hyvin. Tällä hetkellä toinen koiramme barffaa myös syötyään ensin vuoden nappulaa, minkä aikana hän sairasti yhden vaarallisen suolistotulehduksen ja ulosteet olivat usein löysiä ja ulostetta tuli paljon päivässä. Hänelle tämä ruokavalio vaihdettiin myös kerralla ilman ongelmia. : )
Kommentit