Meillä barfaa molemmat pojat (walesinspringerspanieli Jekku ja sileäkarvainen noutaja Mocca). Jekkulla todettiin viime vuonna plasmasytaarinen mahalaukun tulehdus ja ennuste ei ollut kovin hyvä. Tätä ennen oli ollut jo paljon allergioita nappuloista ja oltiin siirrytty barfaukseen hyvin tuloksin. Ell suositteli vatsan tuloksien tullessa, ettei syötettäisi enää barfaa (koska hänellä ei ollut kokemusta ko. ruuasta) ja ehdotti että siirrymme ell asemalla myytävään ”valmiiksi pureskeltuun ja sulateltuun” erään merkin ruokaan (tähän asti vatsa oli siis toiminut kutakuinkin normaalisti ja barfausta oli vasta vähän aikaa kokeiltu). No, kuten arvata saattaa, Jekkun varsa meni ell ruuasta täysin vedelle ja verelle, paino putosi 25 kg:stä noin 13 kg. Oltiin jo varmoja, että se on pojan menoa, kunnes päätettiin, että jatketaan barfilla ja jätetään höttö pois. Vatsa palautui hyvin nopeasti kuntoon, koiran vointi parani ja paino alkoi nousemaan (nyt on ehkä jo hieman pulskassakin kunnossa 😀 ). Jekku sai todennäköisesti loppuiäkseeb kortisoni lääkityksen, mutta vointi on hyvä.
Nuorempi koiramme Mocca söi pentuajan nappulaa, josta tuli jatkuvaa silmien ja korvien töhnintää sekä vähän väliä vatsa sekaisin. Ajatuksena ja toiveena oli jo tuolloin siirtyä barfaukseen, mutta päätin pysyä kasvukauden ajan nappuloissa, että saa varmasti kaiken tarvitsemansa (jollen olisi osannut itse lisätä tarvittavia vitamiineja ja hivenaineita), mutta heti vuoden jälkeen siirryimme barfaan. Nyt Mocca on syönyt sitä pian puoli vuotta ja ollaan oltu enemmän kuin tyytyväisiä. Vatsa kunnossa eikä töhni korvat eikä silmät ja lisäksi huomaa koiran pitävän jopa ruuasta!!
Meidän kisuneidille yritän kovasti barfaa syöttää, mutta hän on hieman nirso 🙂 Nyt tosin juuri ostin kanaa ja yritetään sitä (mielummin kuin kaupan ruokia, joissa suurin osa vettä). Eli yritys kova hänenkin kohdallaan!
Kommentit