Talvella 2011 etsin itselleni uutta koiraa ja törmäsin netissä ilmoitukseen vuoden ikäisestä monirotuisesta pikkukoirasta.
Lähdin katsomaan koiraa, joka paljastui rauhallisen oloiseksi turnukaksi, jollaista juuri kaipasin toisen koirani seuralaiseksi.
Koira oli kuitenkin todella laiha ja silloinen omistaja kertoi etteivät oikein saa sitä syömään.
Kun Lempi lähti mukaani sain pussin halpiskuivamuonaa, koska kalliimmat merkit eivät kuulemma tytölle maistuneet.
Olin juuri aloittanut barffaamaan toisen koirani kanssa, joten kun olin testannut laadukkaampaa kuivamuonaa Lempille pari päivää vaihtui tämänkin kuppiin tuoremuonat.
Pakko myöntää että yllätys oli aikamoinen kun koira hyökkäsi ruoan kimppuun kuin ei olisi ennen ruokaa nähnytkään ja putsasi kupin (ja kaverinkin kupin) puhtaaksi.
Nykyään Lempi on ahnein koira jonka olen nähnyt. Barffin kautta kaikki muukin sapuska on alkanut kelpaamaan ja jos koiraa palkkaa on parasta varoa että sormet ei lähde samalla.
Koiran rauhallinen luonne on muuttunut pirteämmäksi. Jaksaa porhaltaa kun on ruokinta kunnossa.
Vaikka turkki on luonnostaa joka suuntaan sojottava niin mustat osat siitä kiiltävät.
Lempillä oli tullessaan mielenkiintoinen jätteenhaju joka on kadonnut ja hampaatkin saivat kehua eläinlääkäriltä.
Parasta on kuitenkin se että koiralla ei paista kylkiluut, mutta on se on helppo pitää sutjakassa kunnossa raakaruokinnalla.
Kommentit