shutterstock_190148492

Kissojen raakaruokavaliosta

Kissat ovat lihansyöjiä viimeiseen kynnenkärkeen saakka ja ne ovat jotakuinkin aina virittäytyneitä saalistamaan, jopa silloin kuin syövät. Ne tarttuvat jokaiseen saalistustilaisuuteen, vaikkeivät sillä hetkellä olisi edes nälkäisiä. Niiden saalistamat eläimet koostuvat lähinnä pienjyrsijöistä, kuten myyristä ja hiiristä, mutta kissoille kelpaa yhtälailla pikkulinnut, rusakonpoikaset, kanit, matelijat kuin hyönteisetkin. Jos asiaa ajattelee tarkemmin, tämä on kohtalaisen laaja repertuaari, vaikka kissoja usein soimataan nirsoilujensa vuoksi. Miten nämä kaksi asiaa voi kohdata samassa eläimessä? 

Kissat oppivat tunnistamaan ruokansa jo kissaemon mahassa, ennen syntymäänsä. Syntymättömät kissanpennut tunnistavat makuaineita kissaemon ruokavaliosta ja syntymän jälkeen niille kelpaa lähinnä sama ruoka mitä kissaemo on syönyt tiineyden aikana. Ne oppivat jopa metsästämään juuri niitä eläimiä joita kissaemo pennuillensa kantaa. Tämä on erinomainen selviytymisstrategia luonnossa; Pennut oppivat saalistamaan niitä eläimiä joita lähiseuduilla on. Sen sijaan tilanne on aika erilainen meidän seuralaiskissojen suhteen joiden pitäisi syödä sitä mitä omistaja sattuu niille tarjoamaan. 

Meille kissanomistajille on toitotettu, että kissa ei tarvitse vaihtelua ruokavalioonsa, että kaikki kissan tarvitsema löytyy ostamastamme täysravinnosta, purkkiruoasta tai kuivamuonasta. On tietysti aivan oikein, että täysravinnon tulee sisältää välttämättömät ravintoaineet, mutta se on johtanut siihen, että me kissanomistajat olemme alkaneet ruokkimaan kissojamme todella yksipuolisella ruokavaliolla. Ostamme täysravinnon jolla kissamme voi hyvin ja pysymme sen jälkeen samassa ruoassa. Tiineenä oleva kissaemo saa vain yhdenlaista ruokaa ja syntyneille kissanpennuille annetaan sitä samaa ruokaa kun alkavat kiinteää ruokaa syömään. 

Koska kissanpennut ovat ohjelmoitu oppimaan mikä on ruokaa ja mikä ei ensimmäisen elinvuotensa aikana, se oppii tällä tavoin syömään vain tiettyä ruokaa, eikä mitään muuta. Olemme suurilta osin itse luoneet nirsoiluongelman kissoillemme. Niin kauan kuin kaikki sujuu hyvin sillä yhdellä muonalla, asiat sujuvat kivasti, mutta sinä päivänä kuin eläintarvikeliikkeen valikoimaan tulee muutoksia, muona sattuu olemaan väliaikaisesti loppu tai kissa sairastuu sairauteen joka vaatii erikoisruokavaliota… Silloin kissa ja omistaja ovat pulassa. Pohdi tätä kun saat kotiin kissanpentusi. Anna sen kokea erilaisia hajuja, makuja sekä koostumuksia niin, että se aikuisena hyväksyy laajan makupaletin. Erilaisten ruokailuelämysten tarjoamista voisi myös ajatella aktivointina, joka on luonnollisesti erittäin tärkeä seikka, varsinkin sisäkissoille.

Kissan suoliston on kehittynyt käsittelemään pieniä energiarikkaita ruokamääriä joiden sulavuus on erinomainen (eli suuri osa ruoasta imeytyy suolistossa). Suunnilleen puolet ruoan sisältämästä energiasta tulee rasvoista, toinen puolikas proteiineista. Koska proteiini muunnetaan energiaksi jatkuvasti, on proteiinin tarve tästä syystä suurta. Proteiineista kissa saa aminohappoja jotka se muuntaa glukoosiksi joka käytetään sitten kehossa energianlähteenä. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että ruoka sisältää riittävästi proteiinia. Kissojen elimistö pystyy osittain hyödyntämään hieman suurempia ruokaeriä kerralla, vaikkei niiden keho siihen varsinaisesti ole suunniteltu, sillä niiden vatsalaukku joustaa, mutta parhaiten kissa voi pieniä energiarikkaista aterioita nauttiessaan. Esimerkki tällaisesta ateriasta olisi n. 20 gramman painoinen hiiri, joka vastaa siis yhtä ateriaa. 

Se, että kissa voi parhaiten pieniä aterioita syödessään, tulkitaan usein niin, että kissalla pitäisi olla ruokaa koko ajan saatavilla, mutta tämä on väärinkäsitys. Ruoan jatkuvalla saatavuudella ei ole mitään tekemistä luonnollisen tai automaattisesti toimivan ruokavalion kanssa. Luonnollinen tapa kissalle on se, että se saa saalistaa ja syödä saalistuksen päätteeksi, eli luonnollisin syömisrutiini on, että ruoan eteen tulee tehdä töitä. Sisäkissan jolla on ruokakuppi jatkuvasti saatavilla ja täynnä, ei tarvitse tehdä lainkaan töitä ruokansa eteen ja niin se lihoo helposti. Aikuiset kissat sopeutuvat hyvin siihen, että syövät 2-3 kertaa päivässä. Sen sijaan kissanpennut ja tiineet/imettävät kissat tarvitsevat ruokaa useammin. Huolehdi kissasi aktivoimisesta, etenkin jos se on puhtaasti sisäkissana. Eläintarvikeliikkeistä löytyvän runsaan aktivointilelumäärän lisäksi voit myös leikkiä kissasi kanssa ennen kuin annat sille ruokaa.

Ota myös huomioon se, että kissa on alunperin yksineläjä. Päinvastoin kuin koira, se ei metsästä tai syö laumassa. Kissaemo kantaa toki saaliita mukanaan pennuillensa jotka syövät yhdessä, mutta aikuiset kissat eivät tee yhteistyötä saalistaessaan, eivätkä jaa ruokaansa vapaaehtoisesti kenenkään kanssa. Tämän vuoksi, jos sinulla on useampi kissa, on tärkeää antaa sen syödä rauhassa yksin, vaikka kissat tulisivat muuten hyvin toimeen keskenään. Niitä ei kannata pakottaa syömään lähellä toisiaan tai samasta ruokakupista. Tällä tavoin pystyt myös seuraamaan hyvin paljonko jokainen kissoista syö, joten tarkkaile kissojasi niiden syödessä. Sen lisäksi että pystyt tämän tiedon avulla helposti säätämään kissojesi ruokavaliota tarpeen mukaan, näet helposti jos ruokailukäytöksessä tapahtuu muutoksia, joka voi olla esimerkiksi sairaudesta johtuvaa. Kun teillä on kiinteät ja valvotut ruokarutiinit, saat yksinkertaisella tavalla valtavasti tietoa kissasi voinnista.

Matilda Eriksson

Kommentit