koiranpentu-raakaruokinta-mushbarf.fi_

Kotona!

Huomenna tulee kaksi viikkoa siitä kun hain pennelin kotiin tänne Kuopioon. Sydän suli välittömästi kun se oli minua ja Niiloa (parson 4v) vastassa Lahden juna-asemalla. Se oli juuri sellainen kuin olen haaveillut, mutta täysin erilainen kuviin ja videoihin verrattuna, kun sen vihdoin näin livenä! Juna, sekä bussimatka meni nukkuessa, samoin kuulemma lentomatka Suomeen.

Arki on muuttuunut totaalisesti. Vilskettä ja vilinää riittää, kun pikku riiviö tahtoisi maistaa kaikkea. Olemme keskittyneet suhteen luomiseen niin minun kuin Niilonkin välille. Niilo kun oli jo ensi tapaamisesta lähtien maailman ihanin, mutta Niilo ei lämmennyt. Se mulkoili minulle pitkään ikäänkuin kysyäkseen jääkö tuo oikeasti tänne. Kolme päivää meni niin johan ne oli toistensa kimpussa, positiivisesti. Saapahan Mato kunnolla opetella niskalenkkejä ja junttaotteita. vaihtuis vaan nuo piikit suusta niin meillä Niilon kanssa olisi huomattavasti helpompaa.

En voi kuin ihmetellä tuota pienen koiraeläimen kehitystä. Se on reipastunut valtavasti, ja tiedän että se olisi arkaluontoisempi ilman Niilon esimerkkiä. Mato palvoo Niiloa kuin jumalaa, ja kokoajan täytyy tietää mitä Niilo tekee ja missä se on. Umpihangetkaan eivät sitä estele menemästä Niilon myyränmetsästysretkille mukaan.

Koulutusjuttuja on jo alettu pohtimaan leikin ja naksuttelun kautta. Mato (huomenna 3kk) osaa jo istua ja mennä maahan käskystä, sekä pyöriä purkin päällä – ideana takapään käyttö. Agilityhallilla se kulkee myös mukana Niilon treenien myötä, jossa se näkee muita koiria. Maaliskuun puolella päästään aloittamaan tositoimet, sillä päästiin paikallisen koirakoulun tottelevaisuuskurssille.

Ruoka on toiminut parhaana motivaattorina. Käytän ruoka-ajat hyväkseni ja palkkaan sillä päivän aivopuuhastelut. VAISTO on uponnut todella hyvin tämän mustan lampaan kitaan, eikä maha mennyt sekaisin vaikka olikin syönyt ennestään nappulaa. Painoakin on tullut hyvin.

Kommentit