renttupentu

Luovutusikäisen pennun hoito

Viime blogikirjoituksessa kirjoitin pikkupentujen vieroituksesta raakaruokaan. Tästä on hyvä jatkaa luovutusikäisen pennun osalta! Ennen kuin kirjoitan luovutusikäisen pennun ruokinnasta, haluan kirjoittaa aiheista joita on hyvä pohtia luovutusikäisen pennun osalta, jotta pentu kasvaisi mahdollisimman terveeksi!

Pennun ruokintakeskustelujen yhteydessä ajaudutaan hyvin monesti kasvuhäiriökeskusteluun, ikään kuin ruokinta olisi ainoa vaikuttava tekijä niissä. Kasvuhäiriöt ovat vakava asia, mutta niihin vaikuttaa lukuisat muutkin aiheet kuin ruokinta. Usein uppoudumme ruokintaan unohtaen muut aiheet ja siksi haluan muistuttaa näistä aiheista ensin. Oman kokemukseni mukaan lattiapinnat ja liikunta (tai sen puute) ovat paljon suurempi kasvuhäiriöiden aiheuttaja kuin ruokintavirheet. Monesti molemmat ovat vaikuttavana tekijänä kasvuhäiriötilanteissa.

Valtaosa poistaa kaikki matot lattioilta kun pentu tulee kotiin. Tämä on ymmärrettävä tapa, koska on todennäköistä että vahinkoja sattuu sisälle, jolloin suurta olohuoneen mattoa pitäisi olla kiikuttamassa pesulaan ja tämä halutaan tietysti välttää. Itse olen neuvonut meiltä lähtevien pentujen omistajia pitämään edes pieniä, koneessa pestäviä mattoja lattialla, jotta pennulla olisi hyvä alusta jolla liikkua.

Asunnoissa on yleisimmin laminaatti-, parketti-, muovimatto-, tai laattalattia. Kaikki näistä ovat pennulle liukkaita alustoja. Liukkaalla en tarkoita sitä, että lattiamateriaali olisi niin liukas etteikö pentu pysyisi pystyssä näillä. Ne ovat kuitenkin sen verran liukkaat, että vielä kehittymätön koordinaatiokyky yhdistettynä pehmeään luustoon ja kehittymättömään lihaksistoon johtaa helposti siihen, että pentu liikkuu väärin ja liukastelee. Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti tassujen asentoon.

Ratkaisuna ongelmaan on  laittaa kapeita (konepestäviä) räsymattoja niille alueille jossa koira liikkuu ja oleskelee,  varsinkin niille alueille joissa pentu oletettavasti liikkuu vikkelästi. Hyvänä esimerkkinä voitaisiin mainita eteinen. Vieraiden tai perheenjäsenten saapuessa kotiin pentu innostuu ja juoksee kiireesti eteiseen. Mattojen pitäminen lattialla antaa pennulle pitävän alustan jossa se ei liukastele.

Liikunta on myös tärkeä tekijä ja siinä kehotan pennunomistajia pohtimaan molempien ääripäiden haitallisuutta: Liika tai liian vähäinen liikunta.

Koirat ovat luotuja liikkumaan ja siksi pennun tulee mielestäni saada liikkua paljon, mutta osittain omilla ehdoillaan. Omistajan tehtävä on huolehtia siitä, että pentu saa paljon liikuntaa, mutta sellaisessa muodossa, että se ei ole sille haitallista. Vaikka houkutus viedä pentu koirapuistoon on suuri tai pentuleikkikouluun riehumaan itsensä tainnoksiin, tämä ei ole optimaalinen ratkaisu koiran fysiikkaa ajatellen. On ihanaa, että koira pääsee telmimään muiden koirien kanssa, mutta sellaisella tavalla, ettei se pääse väsymään niin paljon, että ei enää hallitse kehoaan. Vähän kerrallaan, aikaa hiljalleen lisäten ja antaen lihaksistolle riittävästi aikaa vahvistua on mielestäni paras ratkaisu.

Metsälenkki tai vastaava, jossa koira saa rauhallisen toverin kanssa, tai itsekseen, juosta vapaana, on mielestäni parempi vaihtoehto. Parasta on, jos pentu saa liikkua pehmeässä, epätasaisessa maastossa, esimerkiksi metsässä tai hiekkakuopalla. Tämä harjoittaa tasaisesti niin lihaksistoa kuin koordinaatiota.

Kuulen monen varoittavan pennunomistajia kovista alustoista ja rappusista. Omasta mielestäni asfaltti- ja muut kovat pinnat eivät ole parhaita mahdollisia juoksualustoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pentua voisi mielestäni ulkoiluttaa kyseisillä alustoilla. Kyllä voi, mutta ei juoksuttaa.

Portaat jakavat myös mielipiteitä. Toisten mielestä pennun ei pidä kulkea portaissa lainkaan, toisen mielestä asialla ei ole mitään merkitystä. Omasta mielestäni olisi hyvä ottaa huomioon kokonaisuus ja pitää maalaisjärki mukana. En pidä sitä huonona asiana, että koira joutuu pentuna opettelemaan portaissa liikkumisen. Fyysinen kehitys tapahtuu pentuaikana ja jos pentu ei koskaan ole oppinut kävelemään portaita tai vaikka epätasaisilla alustoilla pentuaikana, on sen oppiminen paljon vaikeampaa aikuisena. On kuitenkin aivan eri asia kävellä omakotitalon terassin 5 askelmaa pari kertaa päivässä kun kerrostalon 10. kerrokseen joka kerta kun tarpeille on päästävä. Koiran koko ja portaiden määrä ja alusta vaikuttavat asiaan paljon.

Riskinsä on yhtälailla liiassa liikunnassa kuin liikkumattomuudessa. Jos pennun olemista ja liikkumista jatkuvasti rajoitetaan ja varotaan liikaa, on se yhtä tuhoisaa jatkoa ajatellen kuin liika liikkuminen ja sen myötä loukkaantuminen. Pennun on saatava liikkua syntymästään saakka, jotta sen lihaksisto ja luusto kehittyy positiivisella tavalla. Lihakset ja luut tarvitsevat rasitusta jotta ne kehittyisivät vahvoiksi. Jos luustoa ei rasiteta, se ei kehity, vaan jää hauraaksi. Jos lihaksistoa ei rasiteta, se jää ohueksi ja heikoksi.

Sekä lihaksiston että luuston ”pohjakunto” kehittyy pentuna eri herkkyyskausien aikana samoin kuin koordinaatio ja koko kehon hallintataito. Kaikkia näitä voi harjoittaa aikuisenakin, mutta jollei niitä ole opittu herkkyyskausien aikana, eivät kehity täyteen potentiaaliinsa. Tämä on hyvä muistaa pennun tullessa kotiin.

Liikunnan ja alustojen merkitys on suuri ja ne määräävät omalta osaltaan sitä, miten keho kehittyy, mutta yhtä lailla ravinnolla on roolinsa, sillä ravinnosta saadaan ”rakennuspalikat”.  Tästä aiheesta haluan kirjoittaa seuraavassa osassa ja toivoisinkin, että sillä välin te kommentoisitte mitkä asiat teidän mielestä ovat tärkeitä luovutusikäisen pennun hoidossa!

Kommentit