Luut – Paljonko luita koiralle?

Luut – Paljonko luita koiralle?

Netissä käydään lähes loputonta väittelyä siitä, pitäisikö koiralle antaa luuta, mutta myös siitä, paljonko luita oikeastaan pitäisi antaa. Olen jo kirjoittanut oman mielipiteeni siitä, miksi on niin tärkeää antaa koiralle luita, mutten ole vielä kirjoittanut mitään määrästä.

Luun määrä koiran ruokavaliossa

Kysymys luun määrästä ruokavaliossa ei ole täysin ongelmaton, sillä asiaan vaikuttaa useampi tekijä ja pyrin selventämään näitä:

  1. Suositeltava luun määrä koiralle on riippuvainen siitä, minkälaisia luita antaa. Annetaanko lihattomia luita vai ns. lihaisia luita? Antaako siipiä ja kauloja vai kylkiluita?
  2. Annetaanko luita erikseen vai yhdessä lihan ja sisäelinten kanssa?
  3. Annetaanko kokonaisia vai jauhettuja luita, ja jos käytetään jauhettuja luita, onko tuotteeseen jauhettu pelkät luut vai myös muuta?
  4. Jos käytetään valmiita tuotteita, paljonko luun osuus on niistä?
  5. Onko kyseessä edelleen korkeutta kasvava koiranpentu, nuori, aikuinen vai vanha koira?
  6. Miten koira liikkuu? Onko kyse sohvaperunasta vai äärirajojaan hipovasta urheilijasta?

Kysymyksiä voisi esittää melkeen loputtomiin ja kuitenkin se on aina kokonaisuus joka vaikuttaa eniten. Kaikki näistä (ja niistä joita en tähän listannut) kysymyksistä vaikuttavat kokonaisuuteen. Siksi on paljon helpompaa kertoa mitä tulisi ottaa huomioon ja miksi sekä kertoa tapoja miten löytää juuri oman koiran ruokavalioon sopiva luun määrä sen sijaan, että yrittäisin listaisin tähän kaikki mahdolliset variaatiot.

Pääsääntöisesti 10-30 % lihattomia luita on riittävä koiran ruokavaliossa. Lihattomilla luilla tarkoitan siis luita jotka on putsattu lihasta, en siis kanansiipiä, -kauloja tai vastaavia. En myöskään tarkoita rustoa, sillä rustoissa ei ole samoja ravintoaineita kuin luissa. On kohtalaisen tavallista, että luut ja rustot ovat ymmärretty samaksi asiaksi.

Kokonaisia vai jauhettuja luita? Luut yhdessä lihan kanssa vai erikseen?

Joidenkin koirien kohdalla luiden antaminen sellaisenaan ilman lihaa tai sisäelimiä samaan aikaan, voi aiheuttaa ongelmia kuten närästystä tai vatsavaivoja. Yleisesti ottaen on siis hyvä antaa lihaa ja luuta samaan aikaan, mutta tässä voi kokeilla mikä sopii itselle ja koiralle parhaiten. Omat koirani (englanninbulldoggit ja tanskandoggit) saavat usein lihat ja luut erikseen (paitsi bulldoggi josta kirjoitin viimeksi) sillä koen, että on paljon helpompaa toimia näin, varsinkin kun suurin osa luista meillä annetaan kokonaisena.

Omasta mielestäni tämä on enimmäkseen makuasia, eikä valintaa välttämättä tarvitse tehdä ollenkaan, vaan molempia voi käyttää. Jauhettujen luiden antaminen on helpompaa eikä sotke yhtä paljon, mutta kokonaisten luiden kanssa koira saa puuhata ja purkaa pureskeluhalujaan. Mikäli omistaa koiran, jolla on huonot hampaat tai joka ei yksinkertaisesti niin piittaa pureskelemisesta, ovat jauhetut luut huomattavasti helpompi vaihtoehto. Sama pätee erittäin ahneisiin koiriin, jotka hotkivat. Vaihtoehtona hotkivalle ovat toki niin suuret luut, että koiran on pakko pureskella, mutta sillon pureskelua on syytä valvoa.

Aiheuttaako luiden syöminen vatsavaivoja koiralle?

Monelle on yllätys kuulla, että oman kokemukseni mukaan luut eivät aiheuta yhtä helposti ummetusta kuin rustot. Jos koira syö runsaasti jompaa kumpaa tai molempia, sen maha menee kyllä kovalle, mutta rustot näyttävät vaikuttavan ulosteeseen siten, että se on hankalampi saada ulos. Kokemukseni mukaan rustot aiheuttavat myös usein närästystä runsaina määrinä syötettynä ja niiden välttäminen ruokavaliossa on auttanut montaa jolla aiemmin oli säännöllisesti närästysvaivoja.

Jos omistaa koiran jolla on hidas aineenvaihdunta, on tämä syytä ottaa huomioon. Hidas aineenvaihdunta johtaa helpommin ummetukseen. Liikunta vaikuttaa vuorostaan aineenvaihduntaan kiihdyttävästi ja sen puute hidastavasti. Jos koiralla on hidas aineenvaihdunta ja se sen lisäksi liikkuu vähän, ei suuria määriä luita ja/tai rustoja kannata antaa.

Liikunnan ei tarvitse olla kovin vauhdikasta, vaan tarkoitan tässä yhteydessä enemmän liikkumiseen käytettyä aikaa kuin vauhtia. Ikääntyvä koira, koira jolla on aineenvaihduntaa hidastavasti vaikuttava lääkitys tai koira joka on yksinkertaisesti laiska, on hyvä pitää liikkeessä rauhallisin pitkin lenkein, pikemminkin kuin hirmuisella vauhdilla suoritetuin pikaspurtein.

Jos tilanne on päinvastainen, eli omistat koiran joka liikkuu paljon, on jatkuvasti liikkeessä ja aina valmiina leikkiin, on tämäkin hyvä ottaa huomioon. Paras aika tällaisen koiran ruokailulle on mahdollisimman rauhallinen hetki päivästä. Treenaavan koiran ei myöskään ole hyvä saada tukevaa ruoka-annosta juuri ennen harjoituksia, vaan ennemmin niiden jälkeen.

Vaikka koiralle ei helposti tulisikaan ummetusta, saattaa liian suuri luumäärä vaikuttaa muilla tavoin, esimerkiksi johtaa painon putoamiseen. On kohtalaisen tavallista, että koira joka on korkeuskasvun ajan saanut hieman enemmän luuta, alkaa laihtumaan samalla ruokavaliolla kun on aika kerätä massaa ja kehittää lihaksistoa. Tällöin kannattaa korvata osa luuaineksesta hyvälaatuisella lihalla. Myöhemmin, kun koiran kasvu on kasvettu kokonaan (sekä korkeus että massa on saavutettu) voi kokonaisruokamäärää tiputtaa hieman, sillä muuten suurin osa koirista alkaa lihoomaan.

Koiran iän vaikutus luiden määrään ruokavaliossa

Pennut jotka kasvavat vielä korkeutta, tarvitsevat hieman enemmän luuta, unohtamatta kutienkaan hyvälaatuista lihaa. Näiden sisältämät ravintoaineet varmsitavat, että keholla on riittävästi oikeanlaisia rakennusaineita luuston kasvua varten. Sama pätee tietysti päinvastoin: Ikääntyvälle koiralle luun sisältämät ravintoaineet eivät ole enää yhtä tärkeitä ja hidastuvien kehontoimintojen vuoksi sillä saattaa olla vaikeuksia sulattaa yhtä suurta määrää luuta kun nuorempana.

Käsiteltäessä eri ikäkausien ruokavaliota luumäärän osalta, on hyvä tietää, että vieroitusikäisen pennun ei vielä pidä syödä lainkaan luuta. Luonnossa pennut eivät saisi syötyä luita ennen hampaiden puhkeamista ja siten ne eivät myöskään pysty sulattamaan luuta. Tämä on tärkeä tiedostaa varsinkin kun nykyään saa tuotteita jossa luuaines on jauhettu todella pieneksi ja joka tämän vuoksi mahdollistaa luun antamisen ihan pikkupennuillekin. Kun hampaat ovat puhjenneet ja pennut saavat jo irti pieniä palasia esim. kanansiivistä, voi pieniä määriä luuta alkaa antamaan, mutta varovaisesti edeten. Ravintoaineiden perusteella pennut tarvitsevat luuta vasta sitten kun emä ei enää imetä.

Luovutusiän jälkeen, varsinkin sitten kun pennun korkeuskasvu on kiihkeimmillään, luun sisältämien ravintoaineiden tarve korostuu ja alkaa korkeuskasvun jälkeen pienentyä, kuten edellä jo kuvailin.

Kuvassa on Annie Larssonin koira joka syö tyytyväisenä lihaista luutaan!

Kommentit