Mitä luonnollinen koiranruoka on?

Mitä luonnollinen koiranruoka on?

”Ainoa tapa hallita luontoa, on totella sitä” on eräs ajattelija nimeltä Francis Bacon todennut. Tästä lausahduksesta mieleeni tuli kirjoittaa koirien ravinnosta evoluution kannalta.

Me ihmiset olemme vieraantuneet luonnosta aika pitkälle ja mielestäni unohtaneet tyystin historiamme. Evoluution jonka sanelemana jokainen laji tällä planeetalla on kehittynyt. Nykyään myös sivuutamme tämän monella eri tapaa: Emme elä vuodenaikojen, emmekä vuorokaudenaikojen mukaan kuten ennen. Tästä näemme lieveilmiöitä niin ihmisissä kuin luonnossa. Koirissamme näemme tämän käytös- sekä terveysongelmina. Kun tiettyyn ympäristöön, elintapaan ja ravintoon luotu laji joutuu elämään sille oudossa ja/tai epäsopivassa ympäristössä, toisenlaisten elintapojen mukaan ja ravinnolla joka sen keholle ei ole täysin sopiva, syntyy ongelmia.

Ymmärrän loistavasti sen, että koiraa ei haluta palauttaa luontoon susien rinnalle juoksemaan sen enempää kun että itse palaisimme juurillemme, hankkimaan oman ravintomme itse joka päivä luonnosta.

Luonnon lait?

Luonnossa pätee luonnon laki ja se on nykynäkemyksemme mukaan erittäin julmaa ja ankeudessa sekä puutteessa elämistä. Se on kuitenkin se ympäristö jossa kaikki lajit ovat kehittyneet, eikä siitä ole kovin pitkä aika, kun sekä koirat, että ihmiset, elivät huomattavasti lähempänä luontoa.

Jos pohdimme lajeja ravinnon kannalta meidän kotieläimet saavat vääränlaista ruokaa, mutta niin saamme me ihmisetkin. Me ihmiset olemme ”keräilijä-metsästäjä lajia” (kansaa) ja tämän mukaan meidän pitäisi syödä ensisijaisesti ”keräiltyä” ja toissijaisesti ”metsästettyä” ruokaa, jos katsomme asiaa evoluution näkökulmasta.

Omasta mielestäni koirien ruokinnassa emme voi tehdä väärin jos pyrimme ruokkimaan koiriamme sen suuntaisesti mitä ne luonnossa söisivät. Eräs kiistellyimpiä aiheita ovat viljat. Ovatko koirat syöneet niitä vai eivät? Paljonko?  Ja niin edelleen.

Pohtiessamme viljoja, tulisi ensin pohtia kauanko maata on viljelty?  Maanviljelyn ensimmäiset merkit, ovat 9.000-luvulta eaa.  Tämän perusteella voidaan olettaa, että ensimmäiset viljelivät maata reilu 11.000 vuotta sitten. Sudesta on kehittynyt koira, noin 14 000 eaa. sillä tuolloin ihmisten lähellä eläneiden koiraeläinten rakenteessa on alkanut näkyä hampaiden ja aivojen pienentymistä asteittain. Näiden merkkien perusteella oletetaan kesyyntymisen tapahtuneen suunnilleen tuolloin.

Koirat ovat parhaan tietomme mukaan alkaneet kesyyntymään jonkin verran ennen kun ihminen on alkanut viljelemään maata. Ne ovat todennäköisesti vaeltaneet ihmisten perässä, syöden näiden jätteitä, jotka ovat olleet erittäin niukat. Tuolloin pois on heitetty vain se mitä ei pystytty hyödyntämään millään muulla tapaa, esimerkiksi osa luista josta ei tehty työkaluja tai muuta sellaista.

Viljelysmaat ja kasvien tuottamat sadot ovat tuolloin olleet hyvin pieniä, eikä niitä voi mitenkään verrata siihen miten paljon kumpaakin on nykyään. Maan muokkaaminen, viljelysten istuttaminen, rikkaruohojen kitkeminen, kasteleminen ja lopulta sadonkorjuu ilman koneita on erittäin raskasta! Satoa (viljaa tai muuta)ei heitetty pois yhtä heppoisesti kuin nyt. Ajat olivat todella erilaiset ja kaikki mikä voitiin syödä, syötiin ihmisten toimesta.  Mitään ihmisille tarpeellista ei heitetty pois tai annettu eläimille, sillä silloin myös ihminen eli luonnonlakien mukaan ja elämä oli taistelua päivästä toiseen.

Huomattavasti myöhemmin on alettu pitää kotieläimiä, joita on erikseen kasvatettu, ruokittu ja joita on pidetty lihan vuoksi.  Siat lienevät ensimmäisiä ja viitteitä niiden pitämisestä on löydetty n. 2500 vuotta eaa. Kesysiat ovat villejä sukulaisiaan paljon säyseämpiä, mutta molemmat lajit ovat sekasyöjiä, niille siis kelpaa melkein mikä ruoka tahansa.  Jos ihmisiltä on jäänyt jotakin ”yli” tai jotakin on pilaantunut, se on annettu ensisijaisesti eläimille joita pidettiin lihansa vuoksi. Kyläkoirat juoksivat vapaana, niitä ei pidetty kiinni tai aitauksissa kuten nykypäivänä, puhumattakaan siitä, että koiria olisi pidetty ”sisällä” tuohon maailmanaikaan.  Sana ”sisällä” on lainausmerkeissä, sillä ihmisten asuttamia tiloja ei voida verrata nykyisiin asuntoihin ja taloihin. Koirien syöttäminenkin on ollut kohtalaisen vähäistä, sillä käsittelemme aikakautta jolloin edes ihmisille ei riittänyt ruokaa.

Miten koirat elivät kauan sitten?

Emme voi tietää tarkalleen mitä on tapahtunut tai miten on tehty , varsinkaan sellaiseen aikaan jolloin ihminen ei vielä ole hyödyntänyt tiedon tallentamista kirjoitettuun muotoon. Kuvaukset sellaisilta ajoilta ovat lähinnä suusta suuhun kulkeneita tarinoita, kuvia ja jäännöksiä josta voimme vain arvailla millaista elämä on tuolloin ollut.

Sen sijaan ajanlaskun alun jälkeen, lähempänä nykyaikaa, löytyy jo huomattava määrä tietoa. Siitä lähtien kun ihminen keksi kirjoittamisen, on pystytty tallentamaan historian tietoja myöhempien sukupolvien luettavaksi. Kirjoitetun tiedon perusteella on voitu todeta, että suurin osa koirista eli hyvin eri tavalla kuin lemmikkikoiramme nykyään. Niille suotiin kyllä ruokaa ihmisen toimesta, mutta ei lähellekään niin kuin me olemme tänä päivänä tottuneet ruokkimaan koiriamme!

Ajanlaskumme alusta on nyt kulunut hieman yli 2000 vuotta ja pääosa kirjoituksestani tähän mennessä on käsitellyt aikaa ennen ajanlaskumme alkua. Edellisessä kappaleessa viittaan aikakauteen josta on parhaimmillaan satoja vuosia. Evoluution silmissä sadat vuodet eivät merkkaa mitään, parituhattakin on vielä kovin pieni aika lajille muuttua fyysisesti.

Viljapohjaiset koiranruoat?

Jos koiria on yleensäkin syötetty ihmisten toimesta jokunen sataa vuotta, ei sen elimistö ole sopeutunut sen paremmin hyödyntämään valtaosaa ravinnostaan kasvi- tai viljapohjaista ruokaa kuin lehmän elimistö lihaa ja luuta. On totta, että molemmille syötetään väärää ruokaa, koiralle viljoja ja lehmille luujauhoa, ja siitä huolimatta molemmat pysyvät hengissä, mutta hengissä pysyminen on hyvin erilainen tila kun tila, jossa keho saa tarvitsemansa ja pysyy terveenä sekä hyväkuntoisena.

En halua kieltää viljojen käyttöä koiran ruokavaliossa, vaan pikemminkin teroittaa sitä, että mahdollisuudet viljojen ja muiden ihmisravinnoksi käytettävien tuotteiden saamiseen aikojen saatossa, oli vähäinen. Suurin osa koirien ruokavaliosta koostui niiden itse hankkimasta ruoasta ja siten eläinperäiset, koirien itse metsästämät eläimet ovat olleet ruokavalion pääpainona.

Luonnossa koirat syövät eläinperäisen ruoan lisäksi elinalueesta riippuen kasveja, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä ja juuria. Näiden lisäksi ne syövät kaadettujen eläinten suolen sisältöineen joka sisältää kasvimateriaalia, sillä pääosa saalistetuista eläimistä ovat kasvinsyöjiä.

Mielenkiintoista on myös miten vapaana elävät koiraeläimet syövät, sillä esim. susilaumassa kun suurempi eläin on kaadettu, suoli syödään ensimmäisten osien joukossa. Sen lisäksi vaikuttaa siltä, että ”suolistossa kypsennetty” kasvimateriaali olisi koirille muutenkin tärkeää, sillä kasvinsyöjien ulosteet näyttävät maistuvan ihan sellaisenaankin. Vai väittääkö joku, ettei hevosen lanta tai jäniksenpapanat olisi houkuttelevia koirille?..

Tiedetään, että ne haluavat syödä niitä, mutta syy on epäselvä. Onko kyse kasvimateriaalista joka on osittain hajonnutta? Entsyymeistä tai bakteereista joita ulosteesta löytyy? Pre- ja probiooteista? Vai kenties ihan jostakin muusta jota emme vielä ymmärrä?

Tämän kirjoituksen tarkoitus on lähinnä tarjota pintaraapaisu koiran ruokavalioon evoluution näkökulmasta, ja pohtia olisiko luonto meidän paras opas. Tämä ajatus ei suinkaan ole uusi, sitä on mietitty jo Aristoteleksen aikoihin, ja mielestäni tämä kirjoitus onkin hyvä lopettaa viisaiden ajattelijoiden mietelauseisiin:

Vain siinä olen viisas, että seuraan Luontoa, oppaista parhainta, ja olen sille kuuliainen kuin jumalalle. (Cicero)

Meidän ei pidä turmella luontoa vaan seurata sitä. (Epikuros)

Luonto ei tee mitään turhaan. (Aristoteles)

Kommentit