Kesän odotusta

Kirjoittaja Valtoset 3 kuukautta 1 viikko sitten.
Kesän odotusta

Vuoden 2017 alku on ollut suoraan sanoen rankka. Ensin alkuvuodesta Eddalle tuli samantapaisia mahakipuoireita kuin edellisen vuoden keväällä jolloin Eddalta löydettiin munasarjoista kysta. Viime vuonna kysta hävisi nopeasti omia aikojaan mutta koska se nyt uusi, päätimme eläinlääkärin kanssa keskusteltuamme, että Eddalta poistetaan tähystysleikkauksella munasarjat. Valitsimme tähystysleikkauksen koska se on koiralle huomattavasti parempi vaihtoehto. Tähystyksessä vatsaan tulee vain pari pientä haavaa ja paraneminen on nopeampaa. Leikkaus ei sitten kuitenkaan mennyt suunnitellusti, sillä leikkauksessa lääkäri totesi Eddalla olevan valtavan laajentunut perna. Leikkaus piti sitten hoitaa perinteisellä tavalla ja vatsaan tuli pitkä haava. Onneksi pernasta ei löytynyt kasvaimia ja kaikki näytteet olivat kuitenkin kunnossa. Kontrolliultrassa perna oli sitten palautunut normaaliksi vaikka se onkin edelleen kookas. Edda parani nopeasti ja haavakin oli koko ajan siisti. Kaikkein tärkeintä on se, että Edda on jälleen oma pirteä itsensä ja mahakivut ovat ohi. Pentuhaaveet haudattiin, mutta tärkeintä on se, että Edda toipui ennalleen!

Maaliskuussa kävimme match showssa Ylöjärvellä ja Storm, Aska ja Pegas saivat kaikki punaisen nauhan. Oli hieno yllätys kun Aska voitti punaiset aikuiset ja Pegas pennut. Loppukilpailussa Aska vielä sijoittui ja oli BIS3! Niinpä toimme tuomisina ihania leluja leikittäväksi. Kävin Pegasin kanssa myös Jyväskylässä match showssa harjoittelemassa ja siellä Pegas sijoittui hienosti punaisissa pennuissa kolmanneksi.

Huhtikuussa oli taas Askan juoksut ja siemensimme Askan uudelleen Bernardilla. Pakastesiemennys meni jälleen oppikirjamaisesti, mutta valitettavasti pentuja ei tullut. Todella kova isku kun emme saaneet tätä yhdistelmää onnistumaan. Seuraavaksi koetammekin sitten pentuja ihan perinteisellä tavalla uudella yhdistelmällä.

Huhtikuussa tapahtui myös ikävä tapaturma. 17.4 olimme päivällä Jämsässä match showssa hienoin tuloksin ja illalla päästimme koirat vielä myöhään iltapissalle ulos. Yhtäkkiä kuulimme Pegasin huutavan kivusta ja juoksimme ulos katsomaan. Pegas seisoi yksin kolmella jalalla ja muut koirat olivat toisella puolella pihaa. Ihmettelimme mitä oikein tapahtui ja kannoimme Pegasin sisälle. Laitoimme jalkaan heti kylmää kun se alkoi turpoamaan kintereen kohdalta. Kun jalka ei muuttunut yön aikana paremmaksi veimme Pegasin heti aamulla eläinlääkäriin. Röntgen kuvassa sitten näkyi, että kinnerluusta oli irronnut pala. Ajoimme sitten heti Tampereelle ortopedin leikattavaksi. Ortopedi totesi, että jänne on repäissyt luunpalan irti ja että vamma on tyypillinen vinttikoirille jotka juoksevat kovaa. Jalka hajosi kun Pegas oli juossut eli muut koirat eivät olleet tässä millään tavalla osallisena. Pala saatii hyvin kiinnitettyä ruuvilla ja jalkaan laitettiin lasta. Pegas oli heti reipas itsensä nukutuksesta herättyään ja kun liikkumiseen oli lupa vain pikaisille pissakäynneille hihnassa oli omat voimat koetuksella kun koetimme pitää pienen energiapakkauksen aisoissa. Lasta vaihdettiin viikon välein ja viime viikolla kontrolliröntgenin perusteella viimeinenkin tukiside saatiin pois. Toukokuun lopussa on jälleen kontrolliröntgen ja jos paraneminen on edennyt hyvin, aloitamme jalan kuntoutuksen uinnilla. Pegas käyttää kyllä nytkin jalkaa hyvin, mutta kun jalka oli pitkään lastassa, ovat lihakset ja jänteet kuntoutuksen tarpeessa. Ehkä sitten kesäkuun puolivälissä Pegas pääsee jälleen juoksemaan vapaana. Onneksi ennuste on hyvä ja tapaturmasta ei pitäisi jäädä mitään pysyvää haittaa. Pegas on vasta 7 kuukautta vanha joten luut paranevat hyvin. Nuoren vietikkään koiran tyytyväisenä pitäminen on kyllä vaatinut paljon kekseliäisyyttä - ja ison kansan ydinluita askarreltavaksi.

Onneksi kaiken vastapainona on ollut mukaviakin tapahtumia; Storm sai hyvän arvostelun Vaasan näyttelyssä ja toukokuussa Tampereen kansainvälisessä näyttelyssä Storm sijoittui hienosti paras uros toiseksi ja sai vara CACIBin. Tämä vahvistuu CACIBiksi koska voittanut uros on jo kansainvälinen valio. Erityisen iloisia olemme siitä, että Storm on saanut kehuja sekä hienosta lihaskunnostaan että turkista (jota on lievästi sanoen paljon!). Olimme Virolahdella maastokisoissa ja sekä Valo että Edda juoksivat pitkän tauon jälkeen oikein hyvin. Aska ja Valo saivat kutsun Suomi-Cup kutsukilpailuun Laihialle viime viikonloppuna. Valo juoksi hyvin ja Askalla oli vielä juoksun jälkeen kevättä rinnassa. Aska kävi kesken juoksun moikkaamassa vieheen vetäjää ja pisteet olivat sitten sen mukaiset. Mutta eipä siinä voinut kuin nauraa kun Aska pikku lenkin jälkeen palasi taas seuraamaan viehettä ja juoksi sentään loppuun asti. Aurinko paistoi ja kisapaikka oli loistava, siispä oikein hieno päivä viettää ihanan harrastuksen parissa! Aika rientää sillä Valo juoksee kilpaa jo viidettä kauttaan ja on jo veteraani ikäinen. On hienoa nähdä, kuinka juoksemisen ilo ja yhä yhtä iso palo Valolla on juoksemiseen kuin silloin kun aloitimme kilpailemisen 2013. Varsinkin alkueriin mentäessä Valon piteleminen on täyttä työtä ja seuraavana päivänä ovat kädet ja selkä samantuntuiset kun kunnon punttisalitreenin jälkeen. Muutoin aina äärettömän kuuliainen ja kiltti koira muuttuu täysin kuuroksi, vieheen perään möykkääväksi saalistajaksi jonka korvat eivät ota vastaan kuin vieheenvetolaitteen pörinän. Juoksun jälkeen vieheeltä kävelee aina pois rento ja ilmeeltään äärettömän onnellinen koira.

Toukokuussa käymme vielä pari näyttelyä ja parantelemme kuntoa pitkillä lenkeillä. Ehkäpä metsäteiden kelirikkokin alkaisi pikkuhiljaa hellittää auringon paisteen ja lämmön myötä ja pian taas pääsisi ajelemaan kickbikillakin. Nyt tiet ovat olleet liian pehmeitä jotta siellä olisi ollut turvallista ajella. On kyllä ollut kummallinen kevät säiden puolesta kaiken kaikkiaan.

Kesää odotellessa,

-Valtoset-