Pontus Soramäkeläinen, sukunimensä jälkeenpäin luonamme ansainnut, tuli perheeseemme jo kertaalleen aiemmin kotia vaihtaneena erinäisistä syistä. Niitä syitä itse emme ole tähän päivään mennessä kuitenkaan vielä nähneet Pontuksessa olevan.
Pontus, tuttavallisemmin Ponu, on mainioin koira maailmassa. Perimänsä Berhandilaiselta, Tanskandogilta sekä Labradorinnoutajalta saaneena hän on paksuine karvoineen kaunis yhdistelmä kutakin. Hänen voimakkuutensa ilmentyy hyvin suolenkillä, missä kuuluu vain ´tsup´ kun puu lähtee mukaan. ”Pikku keppejä” pureskellaan mieluusti joka lenkillä, oli kesä tai talvi. Keppien tai muiden lelujen perään juostaan myös vedessä, mutta jos uimaan eksyy ihminen, tulee ihmisen pelastamisesta elämäntehtävä. Ihmiset ovat muutenkin tärkeitä, etenkin perheenjäsenet. Pontus luulee joskus itsekin olevansa ihminen, varsinkin kun pitäisi autoon mennä, tuntuu kuskin paikka olevan joka kerta se ainoa oikea. Hän rakastaa autoilua ja onkin monessa mukana, yksin jääminen on pelkkää tuskaa hänelle, ja sen kyllä kuuleekin koko kylä. Yksinäisyyttä helpottamassa on kasa pehmoleluja, mitkä muistuttaa enemmän vanhoja rättejä, mutta niitä vaalitaan kaikkia isolla hellyydellä.
Pontus on kiltteyden lisäksi erittäin sosiaalinen ja sen on huomanneet useat hoitokoirammekin. Hän on erittäin hyvää koirapuistomateriaalia, sillä tunninkin saa pentu (myös ihmisen pentu) rauhassa roikkua partakarvoissaan, iso narttu nalkuttaa vieressä tai kookkaampikin uros alistaa. Ponu vain hymyilee nätisti tai viilipyttynä väistelee. Tiukan paikan tullen pakenee oman ihmisensä taakse ja pyytää kainosti ´joko lähdetään?´. Kotona odottaa aina maittava raakaruoka-ateria.
Kommentit