Hei, jaan nyt n.4 vuoden kokemukseni barffauksesta edesmenneen koirani kanssa siinä toivossa että voisin aloittaa barffauksen uudestaan nykyisten lemmikkieni kanssa.
Pääsin tutustumaan ”barffauksen” ihmeelliseen maailmaan 2008 sekarotuisen (saksanpaimenkoira/pitbull-mix) rescue-koirani Napen (http://www.rekkurescue.com/elain.php?id=1905) kanssa, ravattuamme ensin noin puolen vuoden ajan eläinlääkäreillä kun Nape-raukka ei saanut allergia-oireiltaan rauhaa. Se alkoi n. puolen vuoden ikäisenä oireilla silmä- sekä korvatulehduksilla, myöhemmin alkoi ihon jatkuva rapsuttelu, myöhemmin ruuansulatusvaikeudet. Nape oli ensimmäinen oma koirani ja tuollainen oireilu oli minulle ihan uutta. Ravasimme tosiaan eläinlääkärissä jatkuvasti, yksi epäili ulkoloisia, toinen vitamiinien puutosta, kolmas ties mitä. Kuitenkin monen turhan eläinlääkärireissun ja monien satojen eurojen jälkeen (opiskelijan budjettiin se oli suuri lohkaisu) paljastui että kyseessä voisi olla ruoka-aineallergia. Muutaman ”eliminaatiodieetin” jälkeen kävi ilmi että koirani oli allerginen varastopunkille, ja oireili syödessään ruokaa mikä sisälsi kuivasäilöttyjä ainesosia. Tämä diagnoosi siis ”pakotti” meidät tutustumaan koiran luonnonmukaiseen ruokintaan, sillä koirien kuivaruoka ja lähestulkoon kaikki säilykkeet saivat Napen voimaan huonosti.
Hankin Ulla Kivimäen kirjoittaman kirjan ”koiran luonnonmukainen hoito” (jota muuten suosittelen kaikille koiranomistajille luettavaksi!) ja aloitin raakaruokinnan Napen kanssa. Pienen totuttelun jälkeen alkoi uudenlainen ruoka maistua ja ruokakuppi tyhjentyä nopeaan tahtiin. Parin kuukauden barffauksen jälkeen Napen oireet olivat tipotiessään ja koira voi vallan mainiosti! Innostuin kovasti muutoksesta ja olin todella iloinen siitä että tutustuin raakaruokintaan, päätin myös että jatkossa en ruokkisi koiriani millään muulla tavalla. Suosittelin ja suosittelen edelleen ruokintatapaa myös monille muille koiranomistajille.
Raakaruokinnan voimin Napesta kasvoi kaunis, terve ja voimakas aikuinen koira. Sen ollessa 3,5 vuotias hankimme ”perheenlisäystä” ja Nape sai ihanan, pienen karvaisen pikkusiskon. 10-viikkoinen pitkäkarvainen amerikanakita Panda liittyi laumamme jatkeeksi. Halusin kovasti ruokkia Pandaakin pelkästään raakaravinnolla, mutta kasvattajan suosituksesta sen ruokavalioon kuului myös isokokoisen rodun edustajalle sopiva koiran kuivaruoka. Pandalle ei ilmaantunut minkäänlaisia allergiaoireita, joten kuivaruoka jäi sen ruokavalioon varmistamaan että se saa kaikki tärkeät ravintoaineet ja vitamiinit mitä se tarvitsi kasvaakseen suureksi, hyväluustoiseksi ja terveeksi aikuiseksi.
Ruokinnnanmuutoksen jälkeen Nape ei juurikaan sairastellut, eikä eläinlääkäriin kulunut sen osalta rokotuksia suurempia summmia, kunnes viime kesän alussa sille diagnosoitiin luusyöpä, kun menin näyttämään eläinlääkäriin kummallista pattia sen vasemmassa takajalassa. Minulle ei annettu juurikaan mitään toivoa. Nape laitettiin ikiuneen juhannukspäivänä sen kunnon romahdettua täysin.
En usko ruokinnalla olevan mitään tekemistä Napen syöpään sairastumisen kanssa, raakaruokinnan aloittamisen jälkeen se eli vain ja ainoastaan tervettä, toiminnantäytteistä ja onnellista koiranelämää. Tänne jäi kuitenkin kaipaamaan moni, varsinkin minä ja Panda.
Panda on nyt 2-vuotias nuori aikuinen, sekaruokinnalla edelleen. Osallistun tähän kilpailuun tällä tekstillä siinä toivossa, että voittaisimme pääpalkinnon ja arkkupakastimen täyteen koiranruokaa, se auttaisi meidät uuteen alkuun raakaruokinnan aloittamisen kanssa. Napen lähdöstä on kulunut nyt noin puoli vuotta ja sen lähdön jäljet on huomattavissa edelleen.. Se olisi täyttänyt 5 vuotta elokuussa, sen sijaan Napea on ”paikkaamassa” nyt 5 kuukauden ikäinen sekarotuinen pikku Goljat, joka myös hyötyisi kovasti palkinnosta. Haluan kuitenkin lemmikeilleni vain ja ainoastaan sitä parasta, ja haluaisin ruokkia niitä jatkossa vain raakaravinnolla sillä koen edelleen koiran luonnonmukaisen hoidon olevan se paras vaihtoehto.
Loppuun vielä runo edesmenneelle Napelle:
”Sain syliini palan taivasta,
nyt tiedän mitä kaivata..
Nyt olet vapaa ja mukana tuulen,
saat kulkea rajalla ajattomuuden.
Olet kimallus tähtien,
pilven lento,
kasteisen aamun pisara hento.
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,
ei sitä tahdo käsittää.
Hyvää matkaa, sinua paljon rakastin.
Niin monet kerrat,
tähän rantaan olemme tulleet ennenkin.
Jättäneet kahdet jäljet santaan,
nyt yhdet vain vie takaisin.
Et ole poissa,
vaan luokseni saavut,
mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tumman illan myötä
toivotan sinulle hyvää yötä.
Siis hyvää matkaa, ystäväni,
en enää puhu enempää.
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää,
muu on nyt yhdentekevää.”
Kommentit