Olipa kerran pieni punainen kissanpentu, joka hurmasi ensitapaamisella elämänkumppaninsa vertaansa vailla olevalla söpöydellä. Tämä kissa oppi jo pienenä syömään monipuolisesti raakaa lihaa, ja kun se sai luovutusiässä nimen Leona, se ei enää tunnistanut nappuloita tai kaupan märkäruokia itselleen sopivaksi ravinnoksi.
Jotkut ovat haukkuneet Leonaa nirsoksi, mutta sanoisin pikemminkin, että se on tarkka ravinnostaan. Ja hyvä niin: se on hyvin aktiivinen, sulavalinjainen, ketterä ja kommunikoiva kaksivuotias kissa. Aina kun kotona tapahtuu jotain, Leona osallistuu tai vähintään tarkkailee pienen etäisyyden päästä. Nukkua ehtii öisin, kun on muutenkin rauhallista.
Leonan suurinta herkkua on siipikarja ja erityisesti kanan eri osat: sydämet, maksa, siivet ja tietysti mehukkaat koipi- ja rintapalat. Kalaa Leona saa noin kerran viikossa ja joskus herkutellaan liotetuilla katkaravuilla.
Kerrostaloasuntomme sisäpihalla Leonaa kiinnostavat kovasti pulut, mutta toistaiseksi valjaat ovat pysyneet päällä, vaikka yritys lähteä noiden siivekkäiden rottien perään on ollut ajoittain kova.
Kommentit