Barffauskokemus: Sekarotuinen kissa Olga

Barffauskokemus: Sekarotuinen kissa Olga

Olga

Kun meille saapui lokakuun loppupuolella uusi kissanpentu, osoittautui hänen ruokkimisensa hankalaksi. Nappuloita Olga ei suostunut syömään ollenkaan, ja märkäruokaakin vain sen verran että nipinnapin pärjäsi. Pentu oli meille tullessaan hieman alipainoinen, ja syömättömyys stressasi minua ja aiheutti pienen kissan painon entisestään putoamista. Pyörin hieman epätoivoisena lemmikkiliikkeessä ja päätin villinä korttina kokeilla Mushin broilerinsydämiä, josko penska saisi niitä syötyä. Sydämet olivat onneksi hitti, ja seuraavaksi ostinkin Vaisto Cat Keltainen-pussin, jonka pullat kelpasivat myös hyvin. Olgan paino lähti tasaiseen, terveeseen nousuin kun löydettiin maistuva ruoka. Olga saa nykyään noin 50/50 raaka- ja märkäruokaa, raa’asta yleisimpiä ovat broilerinsydämet, kivipiirat, keltaiset Vaisto Cat-pullat, luulliset kanapullat sekä kanan sisäelinseospullat, ihan tavallisten ”ihmisten lihojen” lisäksi. Olen ruokaan aina välillä lisännyt itse vitamiineja ja hivenaineita, riippuen siitä kuinka suuri osa päivän annoksesta on täysravintoa ja kuinka suuri osa ihan vain lihaa. Raakaruokinta on hieman työläämpää kuin tavallinen nappula- ja märkäruokaruokinta johon olen vanhemman kissan kanssa tottunut, mutta tieto siitä että Olga syö hyvää ja puhdasta ruokaa joka hänelle maistuu ja pitää hänet terveenä, on sen arvoista että jaksan raakaruokailua harrastaa. Vanhemman kisun kanssa raakaruokailu ei ole onnistunut kuukausien yrittämisestä huolimatta, joten täällä syödään kahta täysin erilaista ruokavaliota.

Kommentit