Tämä tarina ei kerro lastenelokuvan mustasta lohikäärmeestä, eikä myöskään kirjaimellisesti hampaattomasta kissasta. Otsikko kuitenkin kertoo paljon, kun sen osaa oikein tulkita. Selventääksemme asiaa palataan hiukan ajassa taaksepäin. Minttu on kissoistamme se vanhempi ja karvaisempi. Ikää on nyt hiukan yli kolme vuotta, ja Minttu saapuikin kotiimme vasta tänä syksynä, eli oli jo aikuinen meille tullessaan.
Edelliseltä omistajalta, joka Mintusta joutui olosuhteiden pakosta luopumaan, olemme kuulleet tuon herttaisen kisun elämän rankoista alkumetreistä: Minttu löydettiin pentuna portaiden alta, emokissan synnytettyä poikasensa sinne. Pennut olivat huonossa kunnossa, ja Minttu oli yksi niistä joka poimittiin turvaan ja joka tarvitsi hoitoa. Eläinlääkäri sanoi, ettei kissa luultavasti tulisi selviämään ensimmäisenkään yönsä yli, todennäköisyys siihen oli hyvin pieni kun otti huomioon kissan kunnon. Minttu kuitenkin selvisi. Minttu kasvoi normaalisti, lukuunottamatta sitä, että se on aina ollut hyvin hoikka.
Kissaa on yritetty ”lihottaa” kokeilemalla erilaisia ruokia, mutta edes Mintun leikkauksen jälkeen se ei ole paljoakaan painoa saanut. Meille tullessaan Minttu painoi hiukan yli 3kg, ja oli todella, todella hoikka. Meille myös kerrottiin, että tämä kisu on aina ollut hampaaton syömäri; ei ole pureksinut isoja paloja, jauhelihaakin on vain pieninä palasina maistellut, kokonaiseen muikkuun ei ole edes koskenut. Näitä kokeiluja lukuunottamatta Minttu on syönyt pääasiassa teollista ruokaa. Lisäksi Minttu on ollut aina se, joka on viimeisenä mennyt ruokakupille. Tämä kaikki hieman huolestutti meitä, sillä olimme jo ennen kummankaan kissamme tuloa päättäneet, että saamme kissat barffaamaan.
Odotimme siis, että Mintussa on haastetta, mutta päätimme silti heti ensimmäisenä päivänä yrittää lihan tarjoamista, valmistuneina siihen ettei tuo heti maittaisi, mutta suureksi yllätykseksemme sehän maistui ! Jo toisena päivänä tarjosimme Mintulle broilerin kaulaa, missä on luuta purtavaksi, ja hieman epäröiden odotimme että kisu jättää puremisen sikseen.. Toisin kuitenkin kävi. Minttu söi kaulat, siivet, sisäelimet, sydämet, jauhelihat, kaiken tuon oikein reippaasti, ja olemme olleet kissasta todella ylpeitä. Ainoa mikä Mintulle ei tähän mennessä ole maistunut, on hiiri, mutta sen tarjoamista jatkamme sitkeästi 🙂
Kaikista parasta tässä on, että Minttu on selkeästi kerännyt massaa ! Hoikka Minttu on edelleen, ja olemme tarkkoja siitä että annoskoot ovat sopivia, emme missään tapauksessa halua kissallemme epäterveellistä ylipainoa, mutta kuten eläinlääkäri Mintun nähdessään kehui, on kisu nyt ihannepainossaan. Massan keräämisen myötä on Minttu selkeästi myös rohkaistunut ja saanut enemmän energisyyttä, eli barffaus on todella toiminut 🙂 Suosittelemme lämmöllä ja kahden kisun allekirjoittamana kaikkia muitakin maukujia kokeilemaan raakaruokaa <3 Jos kiinnostaa lukea kisuistamme lisää, kysyä niiden ruokailusta ja nähdä kuvia, sekä tietää muistakin lemmikeistämme, vilkaise ihmeessä kihlattuni blogia: http://better-to-be-together.blogspot.fi
Kommentit