Minni on ensimmäinen oma koirani, jonka sain keväällä 2012. Tämä australianterrieri on pelastanut minut pahimmilta ajoilta masennuksen ja syömihäiriön kanssa, sillä on ollut joku, josta on pakko pitää huolta. Minni vaistoaa ahdistuksen ja tulee väkisin syliin, kun huomaa oloni. Olen usein miettinyt olisinko enää täällä ilman rakasta koiraani.
Minni on tajuttoman älykäs ja jo pentuna se nautti opetuksesta. Olemmekin käyneet sen kanssa agilityssa ja muutaman kerran tokossa. Perheessämme ei ole koskaan ollut yhtä kuuntelevaa ja rauhallista koiraa.
Kun hankin toisen australianterrierin itsenäisyyspäivänä 2012, Minni otti heti aikuisen roolin. Siitä löytyy yhä riehakas pentu, mutta myös huolehtiva isosisko. Se puhdistaa ulkoilun jälkeen aina pienemmän korvat ja silmät, ja puolustaa jos vieraat koirat murisevat.
Minni on sulattanut monien sydämet ja on Mallan kanssa koko perheen suosikki. Muutettuani omaan kotiin, en olisi selvinnyt ilman koiria, ja niistä on tullut entistä tärkeämpiä elämässäni. En olisi koskaan uskonut, että koiria voi rakastaa näin paljon!
Kommentit