Kun olin 6-vuotta päätimme hankkia perheeseemme koiran.Äitini oli täysin ihastunut Briardiin, joten päätimme käydä tutustumassa kahteen lähellä asuvaan yksilöön. Äitini harmiksi kuitenkin ne hyppivät ja kaatoivat minut, joten aloin pelkäämään niitä. Äitini joutui sulkemaan Briardit vaihtoehdoista pois.
Äitini löysi samantapaisen, mutta pienemmän koirarodun. Niin meille tuli ensimmäinen koiramme, Kaneli. Pyreneittenpaimenkoira täynnä virtaa! Jouduimme kuitenki lopettamaan vanhuuden vuoksi minun maailmani ensimmäisen sydämmen valloittajan puoli vuotta sitten ja olin jo haaveillut omasta koirasta.
Nyt minä omistan maailman ihanimman Briardin, Kaffen! Äidin lemmikkirodut ovat siirtyneet myös minun lemppareiksi.Ihastuin Briardissa sen ulkonäköön, hauskaan ja itsepäiseen luonteeseen sekä sen rakenteeseen. Vaikka Kaffe on vielä aivan pieni pentu, on hän jo saanut ison paikan elämässäni. Toivon hänestä näyttelykoiraa, mutta ennen kaikkea, iloa ja seuraa moneksi moneksi vuodeksi!
Kommentit