Leo-perron ensimmäinen barffaus-yritys n.vuoden iässä ei tuottanut toivottua tulosta. Vaikka kuinka houkuttelin Hra hienohelmaa raakaruoan saloihin, niin epäilyttävän näköinen mössö ei kelvannut. Leo vain tuhahti ruokakipolla käydessään kuin todeten, että emännällä ei nyt ole kaikki muumit laaksossa tämän asian suhteen . Ei saatu raakaruokaa maistumaan, vaikka kuinka yritettiin; nappuloilla ja ilman, raakana ja vähän kypsennettynä, eri raaka-aineita, eri merkkejä -you name it we tried it. Raakaruokinta unohtui siihen saakka kun aloitin nuoremman koiran kanssa barffauksen iho-oireiden takia. Leo oli tuolloin nk. sekasyöjä, eli söi nappulaa ja kotiruokaa sekaisin. Vähän sen jälkeen Leo alkoi itse nk. sylkeä omaan kippoon ja mitään maittavaa nappularuokaa ei enää tahtonut löytyä. Ei vaikka Leo jopa pääsi uuden nappulan testausryhmään. Back to bacic´s totesin, ja otin vanhat kikat käyttöön. Aloin antamaan Leolle maistiaisia nuoremman perron raakaruoasta, ja yllätys, sehän kelpasi! Unohdin nappulat samoin tein ja ostin Leolle jauhettua broilerin siipeä. Siihen lisäsin vielä hiukan voisulaa makunystyröitä hieromaan, ja siinäpä se. Leosta tuli sittenkin raakaruokailija. Ja tuo ruoka ei ole kukkarolle tullut sen kalliimmaksi kuin kaikenmaailman nappuloiden ostot ja kokeilut. Se mihin emäntä joutui panostamaan on toisen pakastimen hankinta.
Kommentit