Kiinnostuin koirien barffauksesta, koska itsekin pyrin omassa ruokavaliossani suosimaan käsittelemättömiä raaka-aineita. Haluan tarjota myös lemmikeilleni luonnonmukaista ravintoa. Olin kuullut siitä paljon hyvää ja nähnyt miten elinvoimaisia barffaavat koirat olivat. Aluksi jännitti, osaanko laskea kaikki tarvittavat ravinteet, vitamiinit ja muut oikein. Oli hankittava arkkupakastin, oksasakset ja kirves. Aapo oli tuolloin n. 1,5-vuotias, siihen saakka syönyt pentunappulaa ja raakaa lihaa. Ensimmäisinä päivinä sen maha oli sekaisin, oksensikin pari kertaa luunpalasia. Tiesin kuitenkin että vatsan tottuminen uuteen ruokavalioon kestää hetken eikä siitä ollut syytä terveen koiran kohdalla huolestua. Myös korvien likaantuminen, hengityksen haiseminen ja ns. hotspotit ja rasvapatit voivat kuulua asiaan, kun kehosta alkaa poistua kuona-aineita (karppaajille tuttua). Alle viikossa tilanne tasoittui. 1-2 kuukauden aikana koiran ulkonäkö alkoi muuttua. Ei se ollut aiemminkaan ollut lihava, mutta nyt lihakset alkoivat kunnolla erottua. Silmät eivät rähmineet enää juuri ollenkaan, eikä korvista tullut likaa. Eläinlääkärin perustarkastuksissa on sen jälkeen saatu aina erikseen kehuja Aapon hampaista ja lihaskunnosta. Se on ollut kaikin puolin terve ja olen ollut tyytyväinen että barffaukseen aikoinaan siirryin. Ei tarvitse olla allerginen tai lihava koira, tervekin yksilö kohentuu sen ansiosta entisestään.
Sitten meille tuli toinen koira, Lenni, jonka kohdalla taas mietin, uskallanko nyt pennun kanssa alkaa barffata. Vaihtoehtona oli teollinen pentunappula, laadukas kyllä, mutta EU-säädösten mukaan tuoteselosteessa tarvitsee ilmoittaa vain murto-osa nappuloiden sisältmistä aineista. Tuntui etten tiedä, mitä pennulle oikeastaan syötän, ovatko erikseen lisätyt vitamiinit jo haihtuneet ja elintärkeät rasvat eltaantuneet, ennenkuin ruoka on kupissa. Lueskelin pentujen barffauksesta ja kyselin ihmisiltä, Lenni siirtyi kokonaan raakaravintoon 4 kk iässä. Se oksensi yhden kerran ja ripuloi päivän, sen siirtyminen lihaan ja luihin sujui huomattavasti helpommin, kuin vanhemmalla koiralla. Nyt molemmat syövät kanansiipiä, kanankauloja, sian kylkirimpsuja, selkärankoja, poron ja hirven luita, lihaa, sisäelimiä, kasvismössöä, sillointällöin annan merilevää, valkosipulia, pellavaöljyä ja muita ravintolisiä, kaikki luonnonmukaisessa muodossa. En näe mitään syytä ryhtyä enää syöttämään teollista koiranruokaa ja suosittelen barffiin vaihtamista muillekin. Vähän opiskelua se vaatii ja viitseliäisyyttä, mutta on kaiken vaivan arvoista. Barffaavista koirista kyllä näkee miksi tämä on paras tapa ruokkia lemmikkiään 😉
Kommentit